Salme Mahlakaarto tarjoaa tuoreessa kirjassaan työidentiteettitaitoja työntekijöille ja esimiehille uudistumisen tueksi sekä avaimia toimijuuden vahvistamiseen työyhteisössä.

Työhyvinvointi

• 13.09.2016

Älä pakene varjoasi

Nykytyöelämän pinnallisessa hehkutuksessa voi olla jopa ymmärrettävää hylätä sisäinen varjonsa: minussa ei saa olla mitään haurasta, huonoa eikä epäonnistunutta. Ihminen ei kuitenkaan voi olla eheä eikä vahvakaan, ellei hän kohtaa myös haavoittuvuuttaan, sanoo työidentiteettien, identiteettityön ja toimijuuden asiantuntija, tietokirjailija Salme Mahlakaarto.

Työelämän mantroja ovat muutos, uudistuminen, menestyminen, dynaamisuus ja oman luovuuden vahvistaminen. Minä haluan pärjätä kilpailussa, niinpä olen superhyvä sankari. Takanani on hienoja saavutuksia ja edessäni vielä hienompia tavoitteita. Jos teillä muilla on ongelmia, se on teidän valuvikanne.

Salme Mahlakaarto näkee tällaisessa hehkutuksessa huolenaiheen:

– Varjon huomiotta jättäminen vie kapeutuneeseen ihmiskäsitykseen ja vähentää ihmisen mahdollisuutta olla ehyt. Työelämä, jossa kielletään varjot ja haavoittuvuus, on pinnallinen ja uuvuttava.

Mörköjä ja enkeleitä

Varjon käsite juontaa jungilaisesta psykologiasta. Se edustaa ihmisen kehitystarinassa ja kokemusvarastossa sellaista tiedostamattoman aluetta, jonne on keräytynyt sekä kielteisiä että myönteisiä ominaisuuksia, asenteita ja keskeneräisiä asioita tai kiellettyjä puolia itsessä.

– Tätä puolta voisi kutsua tarinavarastoksi, jossa asuvat niin möröt kuin enkelit.

Positiivisen varjon alla on käyttämättömiä voimavaroja, jotka odottavat ulospääsyä. Osa ihmisistä on Mahlakaarron mukaan elänyt ehkä koko (työ)elämänsä tällaisessa varjossa – jopa aivan väärässä ammatissa. Työelämän muutosvaatimuksissa he tarvitsevat voimansa käyttöön.

Negatiivinen varjo puolestaan heijastuu vahvasti vuorovaikutukseen muiden kanssa. Saatamme heijastaa sisäiset varjomme toisten ominaisuuksiksi: minulla on erinomaiset kyvyt työelämän muutokseen, te muut kompuroitte ja jopa menetätte työpaikkanne silkkaa kyvyttömyyttänne.

– Esimerkiksi narsistisia piirteitä omaava ihminen on kieltänyt negatiivisen varjonsa. Hän elää puolielämää, koska häneltä puuttuu palanen identiteetistä. Kaikki huono ja hauras on siirrettävä toisiin ihmisiin.

Mahlakaarron mukaan identiteettityö – identiteetin muovautumisen ja uusiutumisen prosessi – on valon mutta ennen kaikkea varjon käsittelemistä. Keskeinen kysymys on, miten säilyä elämässä ja työelämän ristiaallokossa ehyenä niin, ettei tukahdu tai tukehduta muita.

Tiedostamattoman muuttumisella tietoisemmaksi ihminen voi vahvistaa itseään ja rakentaa parempaa vuorovaikutusta muiden kanssa esimerkiksi työyhteisössä.

– Ihmisen voima kasvaa, kun kykenee kohtaamaan varjonsa ja menemään vaikeiden tilanteiden ja menetysten läpi menettämättä itseään. Tämä on sinnikästä kestävyyttä, resilienssiä, joka on tarpeen myös työelämässä.

Ihminen vaikuttaa työyhteisössä elämäntarinoineen ja kokemuksineen.

salme mahlakaarto

Salme Mahlakaarron mukaan identiteettityö on valon mutta ennen kaikkea varjon käsittelemistä.

Päiväkoti voi asua työpaikalla

Mahlakaarto on filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri, valmentaja, työyhteisöjen kehittäjä ja työnohjaaja. Hän on erikoistunut työntekijöiden, esimiesten ja työyhteisöjen toimijuuden ja hyvinvoinnin vahvistamiseen identiteettityön keinoin. Hän toimii toimitusjohtajana ID Mahlakaarto Oy:ssä.

Häneltä on juuri ilmestynyt kirja Persoona työssä – Työidentiteettitaitoja työntekijöille ja esimiehille, sekä virtuaalikirjana että painettuna. Se perustuu pitkäjänteiseen tutkimustyöhön ja käytännön kokemukseen työ- ja johtajaidentiteettien vahvistamisessa. Kirja syntyi Työsuojelurahaston tuella.

Mahlakaarto on usein kuullut sanottavan, että ihmisen persoona ei kuulu työpaikalle ja vain työtähän työpaikalla tehdään ja johdetaan. Niin ei ole: ainutlaatuinen persoonamme on tärkein voimavara työssämme. Ihminen vaikuttaa työyhteisössä elämäntarinoineen ja kokemuksineen.

– Siksi päiväkoti traumaattisine kokemuksineen saattaa asua työpaikalla. Tipahtaessaan näinkin varhaiseen tarinaansa ihminen voi toimia itsensä ja työyhteisön kannalta epätarkoituksenmukaisesti.

Kirja on puheenvuoro voimavaraistumisesta työssä identiteettityön avulla. Työntekijöille se antaa välineitä tarkastella omaa persoonaa osana työidentiteettiä, lisätä ymmärrystä työpaikan ihmissuhteista, omasta paikasta organisaatiossa ja ammatillisesta kehittymisestä.

Esimiehen työhön kirja antaa eväitä työidentiteettien johtamiseen ja oman johtajaidentiteetin kehittymiseen. Lisäksi se antaa arjen työvälineitä rakentaa toimijuutta tukeva työyhteisö, joka vaalii työidentiteetin kehittymistä.

Runsaat tehtävät tarjoavat niin työntekijöille kuin esimiehille tiedostamisen välineitä. Mitä arkkityyppiä edustan? Olenko orpo, joka uupuu vaille jäämisen tunteessaan ja uuvuttaa muutkin?  Vai soturi, joka näkee aina huutavia epäkohtia ja tuo ne epäröimättä esiin?

Olenko juuttunut johonkin vaiheeseen elämänkehällä? Porskutanko liian lujaa kevään voimantunnossani niin, että kesää, syksyä tai talvea elävät jäävät jalkoihin? Jos elän jalat maassa talvea, voisinko kenties löytää uuden kevään?

Joskus voi olla hyvä ottaa etäisyyttä työpaikasta ja vahvistaa muita elämänalueita.

salme_mahlakaarto

– Keskeinen kysymys on, miten säilyä elämässä ja työelämän ristiaallokossa ehyenä niin, ettei tukehdu tai tukehduta muita, Salme Mahlakaarto sanoo.

Munkin rauhaa, villihevosen voimaa

Mahlakaarto on kuunnellut satoja työelämätarinoita ja tutustunut suureen määrään työyhteisöjä, joiden tarinat muistuttavat joskus sairauskertomusta.

Ihmiset kiteyttävät kokemuksiaan hyvin. Eräskin asiakas ilmaisi: ”Olen pohtinut äärettömän paljon, miten voisin yhdistää itsessäni munkin rauhan ja villihevosen voiman.”

Työelämän turbulenssi voi osua lujaa esimerkiksi sellaisiin työntekijöihin, jotka ovat tehneet jopa vuosikymmeniä samaa työtä: paikka ja palkka ovat olleet itsestään selviä. Työnantaja ei ole huomannut tukea tai edellyttää kehittymistä. Sitten yhtäkkiä toimintaympäristö muuttuu täysin, ja vanha osaaminen ei riitä.

– Silloin työntekijä kokee helposti, ettei ole minkään arvoinen. Tarpeen on riittävän uusiutumiskyvyn lisäksi oman mielen suojakehä ympäristön muutosten vastapainona. Se on levollisuutta, selkeyttä ja armollisuutta itseä kohtaan ja kykyä käynnistyä kohti uutta. Myös omien rajojen tunnistaminen suojaa ympäristön paineissa.

Joskus voi olla hyvä ottaa etäisyyttä työpaikasta ja vahvistaa muita elämänalueita. Sitoutumalla vähemmän voi paradoksaalisesti onnistua sitoutumaan työhön enemmän.

Salme Mahlakaarto: Vahvistu työssäsi – voimauta työyhteisöäsi -kirjahanke. Viestintätuote tai -menetelmä.