Kehittäminen on osa työtä

Vuonna 2013 Työsuojelurahastossa aloitti kaksi uutta työntekijää, kun tutkimusasiantuntijoiksi valittiin maa- ja metsätaloustieteiden tohtori Anne-Marie Kurka ja filosofian tohtori Mikael Saarinen.

Kurka työskenteli aiemmin Etelä-Suomen aluehallintovirastossa työsuojeluvastuualueen tarkastajana, ja Saarinen toimi työ- ja organisaatiopsykologina, tutkijana ja yrittäjänä Sensitiva Oy:ssä. Lisäksi hän on kirjoittanut useita tietokirjoja.

Molemmat katsovat päässeensä Työsuojelurahastossa näköalapaikalle, josta saa seurata tarkasti suomalaista työelämää ja työelämän tutkimusta. Onhan tutkimusasiantuntijan päätehtävä rahastoon saapuvien hakemusten rahoituspäätösesittelyiden laadinta ja hyväksyttyjen hankkeiden valvonta.

Kun Kurka ja Saarinen aloittivat viime kesänä työt, kumpikin sai valvottavakseen satakunta käynnissä olevaa hanketta.

Molemmat ovat lisäksi lukeneet satoja hakemuksia. Uusia hakukierroksia on nyt takana neljä: syyskuun ja helmikuun tutkimus- ja kehityshankehaut ja tiedotus- ja koulutushankehaut sekä lokakuun ja tammikuun stipendihaut. Työyhteisöjen kehittämisavustuksia voi hakea jatkuvasti.

”Hylkääminen ei ole tehtävämme”

Pitkään jatkunut lama näkyy siten, että työpaikat laistavat toimintansa kehittämisestä – eivätkä myöskään hae Työsuojelurahastolta kehittämisavustuksia takavuosien malliin.

”Vielä 10–15 vuotta sitten puhuttiin, kuinka monta prosenttia liikevaihdosta pitäisi ohjata kehittämiseen. Innovatiiviset yksiköt käyttivät siihen yhdestä viiteen prosenttia. Nykyään tällaisesta ei puhuta ollenkaan, ja panostus on promilleluokkaa. Innovatiivisuus on kadonnut jonnekin”, Saarinen sanoo.

Kurka kertoo monista hakemuksista näkyvän, että työpaikoilla voidaan olla työsuojelun perusasioissakin hukassa.

”Ongelmat ovat edenneet pitkälle, ja viranomaiset ovat kehottaneet korjaamaan työsuojelun puutteita. Näin itsekin viranomaisena työskennellessäni valitettavan paljon tällaisia työpaikkoja.”

Kehittämisavustus on tarkoitettu rahaston toimialaan kuuluvan tutkimustiedon soveltamiseksi käytäntöön. Tavoitteena on tukea työelämän kehittämistä sellaisen toimivan, tuottavan ja turvallisen työympäristön aikaansaamiseksi, jossa henkilöstö voi hyvin ja kehittyy. Rahasto ei rahoita organisaatioiden lakisääteisten työsuojelun perusasioiden saattamista kuntoon – eikä muutenkaan normaalia perustoimintaa.

Tutkimustietoa sovelletaan hankkeessa aina ulkopuolisen konsultin avulla – omin päin kehittämishanketta ei viedä läpi.

Omin päin ei tarvitse tehdä hakemustakaan.

”Kehittämisavustuksen hakuohjeetkin kehottavat olemaan meihin yhteydessä ennen hakemuksen laadintaa. Voimme jalostaa hakemusta yhteistyössä hakijan kanssa innovatiiviseen ja realistiseen suuntaan hakuehtojen täyttämiseksi”, Saarinen huomauttaa.

”Oireellista on, että meihin ovat useimmiten yhteydessä konsultit, eivät hakijaorganisaatiot. Tällöin herää kysymys, tietävätkö hakijat, mitä ovat hakemassa. Onko heillä yhtä suuri tarve hankkeeseen kuin konsultilla?”

Kurka korostaa, että hakemuksesta olisi hyvä näkyä, että suunnitelma on viety työntekijätasolle. Hakukriteerit edellyttävät koko organisaation tahtotilaa, ei vain johdon tai konsultin.

Saarinen painottaa, että rahasto palvelee hakijoita.

”Tehtävämme ei ole hylätä hakemuksia vaan saattaa niitä hyväksyttävään kuntoon. Tämä tietysti vaatii pysähtymistä, aikaa ja työtä myös hakijalta”, Saarinen toteaa.

Jos tulee hylätyksi, Kurka korostaa sitä oppimisprosessina. Kannattaa panostaa enemmän ja hakea uudelleen.

Ei hanketta vaan työelämää varten

”Ikuisuusaihe on, miten työpaikat näkisivät kehittämisen osana toimintaa – ei ’erikoispalana’, josta tehdään projekti ja jota jonkun täytyy tukea. Hyvä kysymys on, veisikö organisaatio hankkeen läpi, vaikka ei saisikaan tukea. Onko tavoite niin tärkeä itsessään?” Saarinen pohtii.

Sillä kehittäminenhän ei ole hanketta vaan työelämää varten.

Saarisen mukaan tutkimusnäyttö osoittaa, että kehittäminen kannattaa ja että siitä saa vähintään omansa takaisin. Usein ei ole kyse suurista rahoista.

”Onhan rahastokin tukenut pieniä hankkeita, joiden budjetit ovat alle 10 000 euroa ja joilla on ollut vaikuttavuutta. On vaikea ajatella pientä yritystä, jolla ei itsellään olisi laittaa 5 000:ta euroa kehittämiseen. Sellaisessa yrityksessä ei osata nähdä tarvetta tai ollaan liian paniikissa.”