Muutosmatkalla konsultin kanssa

Virpi-Liisa Kykyri ja Risto Puutio tietävät, että organisaatio on olemassa ihmisten välisessä kommunikaatiossa ja on jatkuvan neuvottelemisen ja määrittelemisen kohteena.

Työhyvinvointi | 13.5.2016

Muutosmatkalla konsultin kanssa

Teksti: Leena Huovila

Kuva: Ari Korkala

Nykytyöelämässä muutos on ainoa pysyvä asia. Usein muutosmatkaa tehdään konsultin kanssa. Konsultaatiotyön periaatteiden ja keinojen tunteminen on
ajankohtaista ja tarpeellista työelämätietoa ja -taitoa kaikille.

Muutostyöstä on tullut tärkeä hengissä pysymisen taito. Muutostaitojen oppimisen tarpeesta kielii sekin, että konsultointi on toimialana laajentunut valtavasti 20 vuoden aikana. Suomessa arvioidaan olevan yli 10 000 konsultointia ammattinaan harjoittavaa henkilöä.

Konsulteista julkisuuteen nousevat karismallaan operoivat ajatuskauppiaat. He suoltavat markkinoille kirjojaan, joita usein moititaan hutaistuiksi tuotoksiksi – sisältönään kaikenlaista autoa ajaessa mieleen tullutta.

Virpi-Liisa Kykyri ja Risto Puutio ovat toimittaneet ja suurimmaksi osaksi kirjoittaneet kirjan Konsultointi keskusteluna – Vuorovaikutuksen vivahteita ja tilanneherkkää tasapainoilua. Loppuvuonna 2015 julkaistun teoksen on kustantanut Metanoia Instituutti, joka on senioritason organisaatiokonsulttien ja työnohjaajien muodostama asiantuntijayritys.

Kirja on ensimmäinen empiiriseen tutkimukseen perustuva konsultointia käsittelevä suomalainen teos. Ja onpas se vetävä. Sen voi lukea kuka tahansa konsultaatiotyöstä, vuorovaikutuksesta ja vuorovaikutustaitojensa kehittämisestä kiinnostunut. Lähtökohtana on todellinen, videoitu konsultointiprosessi, jossa organisaatio oli ajautunut kehittämisjumiin.

Kirja avaa sitä, miten konsultti auttaa työyhteisöä löytämään itse uuden suunnan ja ulos umpikujasta. Kyseessä ei ole ideaalitapauksen ihannoiva kuvaus vaan rosoinen prosessi yrityksineen, erehdyksineen ja onnistumisineen.

Sekä Kykyri että Puutio ovat psykologian tohtoreita. Teoreettisena taustana ovat keskeisesti muun tutkimusmateriaalin lisäksi heidän väitöskirjansa. Molemmilla on myös vahva ja pitkä kokemus  konsultatiivisesta työotteesta.

Kenenkään päähän ei pakoteta jonkun muun sopiviksi kokemia ajatuksia.

Mikä melkein estää työnteon?

Jumittuneelle organisaatiolle tarjottu apu on prosessikonsultaatiota. Konsultointityön kohteena on organisaation kokonaisvaltainen kehittymisprosessi, ei erityisesti jonkin erillisen toiminnon muuttaminen.

Konsultointityön muotokin on prosessinomainen: sen tavoitteet ja työtavat muokkautuvat prosessin kuluessa siten, että konsultti houkuttelee organisaation jäsenet puhumaan omassa asiassaan, omalla äänellään ja omasta puolestaan – ja myös hyvin pitkälle yhteistoiminnassa päättämään, miten edetä hiertävien asioiden ratkaisemisessa.

– Prosessikonsultaatiossa ei mennä kehittämisideologinen ajatus tai työväline edellä organisaatioon, vaan kohtaamaan ihmisiä ja kuulemaan, millaisessa tilanteessa he työskentelevät, millaisia kysymyksiä he miettivät ja millaiset asiat ovat muodostuneet jopa työnteon esteeksi, Kykyri hahmottaa.

Puution mukaan konsultti auttaa osallisia muotoilemaan uudelleen vaikeita asioita ja tarkastelemaan niitä uudesta näkökulmasta. Kenenkään päähän ei siis pakoteta jonkun muun sopiviksi kokemia ajatuksia, vaan henkilö prosessoi niitä itse – konsultin ohjauksessa, vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Organisaatiota on perinteisesti totuttu hahmottamaan rakenteena ja sitä koskevina kuvauksina, kuten hierarkiakaavioina. Ikään kuin organisaatio olisi olemassa itsestään, ilman ihmisiä.

Kykyrin ja Puution vahvana lähtökohtana on ajatus, että organisaatiossa kaikki on kytköksissä vuorovaikutukseen.

– Organisaatio on olemassa ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Siten se on jatkuvan neuvottelemisen ja määrittelemisen kohteena.  Organisaatiosta luodut kuvaukset puhutaan todeksi vuorovaikutuksessa, Puutio toteaa.

Ei kurinpalautuksia

Johto voi tilata konsultin laittaakseen niskuroivaksi koetun työntekijäryhmän kuriin. Muutosvastarinnaksi leimattu käytös kertoo kuitenkin jostakin tärkeästä, minkä henkilöt ovat työssään kokeneet mutta mikä ei tule kuulluksi.

– Muutostilanteissa kriittisiä näkemyksiä esittävät ovat usein hyviä työntekijöitä, joilla on perusteltuja huolia ja kysymyksiä siitä, miten joitakin asioita otetaan esimerkiksi aivan asiakasrajapinnassa huomioon, Kykyri sanoo.

– Mikäli jo toimeksiannosta neuvoteltaessa käy ilmi, että muutosvastarinnaksi määritellyn  ilmiön tutkiminen ja siitä neuvotteleminen ei näytä osapuolten välillä mahdolliselta, prosessikonsultoinnin periaatteisiin nojautuva konsultti pidättäytyy toimeksiannosta, Puutio huomauttaa.

Mitä mieltä olit artikkelista?

Vastauksia kpl