– Työn henkilökohtaistuminen tarkoittaa vastuun henkilökohtaistumista, ja siksi myös työaika ja työn ajoittaminen nähdään jokaisen omana asiana, Soja Ukkola sanoo.

Työhyvinvointi

• 17.05.2017

Työtä työn ehdoilla, ei kello kädessä

Tietotyössä työ on henkilökohtaistunut – siitä on henkilökohtainen vastuu. Niin myös työaika on jokaisen oma asia. Työntekoa ohjaa arkijärki, eivät muodolliset säännöt ja ohjeet eikä kellonaika.

Software Systemsin työaikakulttuurissa tapahtui heti alkuun jotain mullistavaa: aiemmin työajat olivat olleet pääsääntöisesti vapaat, mutta nyt tuli määräys virallisesta työajasta. Kukaan ei kuitenkaan alkanut määräykseen vedoten perustella tulemisiaan ja lähtemisiään. Kukaan ei esimerkiksi oikeuttanut poistumistaan tasan kello 17 ja jättänyt kiireistä työtä tekemättä, vaikka silloin viimeistään työpäivä olisi virallisesti päättynyt.

– Työntekijät uhmasivat määräystä torjumalla sen järkevyyden ja toimivat kumotakseen sen. He kokivat, että epävirallisilla työaikakäytännöillä on virallista työaikamääräystä vahvempi asema, yhteiskuntatieteiden tohtori, tutkija Soja Ukkola Oulun yliopistosta kertoo.

– Myöskään johtajat eivät seuranneet määräyksen noudattamista eivätkä itse toimineet esimerkkinä vaan tulivat ja lähtivät milloin tahansa. Lisäksi he ottivat yhteyttä työntekijöihin määrätyn työajan ulkopuolella. Siten myös he oikeuttivat epävirallista työaikaa.

Ristiriitaisia aikakulttuureja

Software Systems on peitenimi suomalaiselle it-alan yritykselle, jossa Ukkola hankki aineistonsa tietotyön työaikakulttuureja käsittelevään väitöstutkimukseensa. Väitöskirja Koodattu aika – Ristiriitaisuuksien aikakulttuurit tietotyössä tarkastettiin marraskuussa 2016 Lapin yliopistossa.

Ukkola tutki työaikakulttuureja etnografisella tutkimusmenetelmällä seuraamalla työntekijöiden päivittäistä työskentelyä muun muassa havainnoiden ja haastatellen noin puolen vuoden ajan (2004–2005).

Yrityksen päätuotteet ja -palvelut liittyivät tietojärjestelmiin. Työntekijät olivat muun muassa projektipäälliköitä, ohjelmistosuunnittelijoita, tietojärjestelmäasiantuntijoita, teknisiä asiakaspalveluhenkilöitä ja graafisia suunnittelijoita.

Ukkola havaitsi, että tietotyötä ei tehty perinteisen normaalityöajan mallin mukaan. Kellonaikaan pohjautuva normaalityöajan malli on perua teollisen työn organisointitavasta. Siihen kuului muun muassa työnantajan harjoittama tarkka työajan seuranta. Työntekijä näyttäytyi kehoineen työtä tekevänä rajatussa työtehtävässään, joka kyettiin määrittelemään ajallisesti ja paikallisesti ja jota pystyttiin mittaamaan ja arvioimaan.

Ukkola hahmottaa normaalityöajan mallin rinnalle vaihtelevan työajan mallin. Työaika voi vaihdella työhön liittyvän tapahtumisen mukaan päivittäin, viikon, kuukauden ja vuodenajankin sisällä mutta myös työuran ja eri elämänvaiheiden ja -tilanteiden aikana.

Amebamaisen työn hallintaa

Tietotyössä Ukkola kiinnittää huomion työn henkilökohtaistumiseen. Se tarkoittaa erityisesti työn vastuun henkilökohtaistumista.

– Valmista ei tule ennen kuin työntekijä työn itse tekee. Juuri hän henkilökohtaisesti tietää, miten työ pitää tehdä. Siksi myös työaika ja työn ajoittaminen nähdään jokaisen omana asiana: työntekijä itse tietää, milloin jokin työ on mahdollista ja järkevintä tehdä. Työtä tehdään työn itsensä ehdoilla. Virallinen työaika ei määritä työntekoa, kun tilanne vaatii virallisesta irtautumista.

Paradoksaalisesti työn henkilökohtaistuminen törmää työntekijöiden suureen riippuvuuteen toisistaan. Viedäkseen työtään eteenpäin, työntekijä tarvitsee ratkaisevia tietoja usein monilta muilta työntekijöiltä.

Henkilökohtaistuneessa työssä ja erityisesti projektiorganisaatioissa työntekijät voivat saada työtehtäviä useilta henkilöiltä. Ukkolan mukaan tehtäviä antavilla ei välttämättä ole sisällöllistä osaamista annettavasta tehtävästä, jolloin aikavaatimukset voivat olla epärealistisia.

Toimeksiantajat eivät välttämättä myöskään tiedä, mitä muita työtehtäviä työntekijällä on samanaikaisesti.

– Työajan henkilökohtaistuminen on osa koko työn henkilökohtaistumista mutta nähdäkseni myös keino hallita amebamaista työtä.  Työntekijät taiteilevat ja käyttävät monenlaisia keinoja tullakseen toimeen erilaisten työhön kohdistuvien virallisten ja sisällöllisten aikavaatimusten kanssa.

Työntekijät ovat tottuneita katkoksellisiin työpäiviin ja tekemään töitä viime tipassa. He saavat toimeksiantoja viime tipassa ja itsekin lykkäävät tekemistä viime tippaan, kun kaikki tarvittava tieto on mahdollisesti saatu eikä muutoksia enää olisi tulossa.

Ajan taloudessa rahan rytmiä

Ukkolan mukaan ajan taloudessa rahan rytmillä on merkittävä rooli. Minkä tahansa yrityksen on saatava tuloja pystyäkseen toimimaan.

– Laskuttamisen aikataulut selittävät sitä, miksi sovituista aikatauluista pidettiin kiinni, vaikka tuotteen tai palvelun laatu ei vielä tuolloin olisi ollut työntekijän mukaan tarpeeksi hyvä.

Työntekijä voi myös olla haluton osallistumaan palave-riin, joka ei vie hänen työtään eteenpäin. Esimiehen mukaan palaveriin käytetty aika ei kuitenkaan ole turhaa, koska siitä voi laskuttaa asiakasta.

– Eräs työntekijä kertoi matkustavansa varhaisen aamuyön junalla satojen kilometrien päähän asiakkaan luo, jotta työpäivä voidaan aloittaa heti aamusta. Muuten ei voisi laskuttaa asiakasta koko päivästä.

Soja Ukkola: Tietotyön työaikakulttuurit -väitöskirjatyö. Loppuunsaattamisstipendi.

Soja Ukkola: Työaikojen viralliset ja epäviralliset käytännöt sekä työaikojen henkilökohtaistuminen. Post doc -stipendi.