Tyytyväisyyttä kehittämässä

Takavuosina Antti Lönnqvist tutki yrityksen aineettoman arvon euromääräistä mittaamista, mutta havaitsi, että tarkkojen tulosten saanti jäi haaveeksi. Olennaista kehittämisessä onkin sen tunnistaminen, mikä on tärkeää ja onnistutaanko siinä.

Työhyvinvointi | 21.5.2015

Tyytyväisyyttä kehittämässä

Teksti: Hannu Kaskinen

Kuva: Ari Korkala

Parasta tuottavuuden kehittämistä on työ, joka tekee sekä työntekijän että asiakkaan tyytyväiseksi. Antti Lönnqvist arvioi, että palvelujen laatu on alettu nähdä osaksi tuottavuutta.

Työsuojelurahaston tieteellisen asiantuntijaryhmän puheenjohtaja, tekniikan tohtori Antti Lönnqvist on itse osallistunut moniin Työsuojelurahaston tukemiin hankkeisiin. Niistä hän pitää erityisen onnistuneena mittauksen kehittämistä Helsingin kaupungin palveluissa 2007–2013.

Lönnqvistin mukaan kunta-alalla tuottavuusmittarit ovat olleet kovia. Jos katsotaan esimerkiksi vain kustannuksia lasta kohti, se ei kohenna työn laatua tai motivoi työntekijää.

– Helsingin kaupungin väki osallistui mittareiden suunnitteluun siten, että aluksi muutama avainhenkilö sai sanoa, mikä tuottavuuden mittaamisessa on tärkeää. Niinpä henkilöstö – joka yleensä ei innostu tuottavuuden mittaamisesta – otti mittarit mukavasti vastaan.

Oikeaan suuntaan

Helsingin hanke oli Lönnqvistin mieleinen esimerkki myös siksi, että se yhdisti käytännön kehittämistä ja tieteellistä tutkimusta.

– Etenimme kovissa tuottavuusasioissa, mutta henkilöstölähtöisesti, rakentavasti. Samanaikaisesti laadimme tasokkaita tutkimusjulkaisuja.

Lönnqvist teki vuonna 2004 väitöskirjansa aineettomien tuotantotekijöiden mittaamisesta. Hän pitää mittaamisessa olennaisena sitä, että se vie organisaatiota oikeaan suuntaan.

Noin vuosi sitten Lönnqvist valittiin Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun johtajaksi. Sitä ennen hän toimi Tampereen teknillisessä yliopistossa noin 15 vuotta, joista kolme vuotta tietojohtamisen professorina.

Lönnqvist tietää, että liian usein työaika tärvääntyy raportointiin, sähköposteihin ja palavereihin.

– On valittu väärät työkalut, jos välineet lisäävät tiedon määrää. Tietojohtamisen nimenomaan pitäisi helpottaa työtä.

Tuottavuutta ja hyvää oloa

Lönnqvistillä on neljän vuoden TSR-asiantuntijapestistä reilun kahden vuoden kokemus. Hän kertoo, että asiantuntijat käsittelevät kokouksessa keskimäärin 25 isoa hakemusta, jotka ovat monitieteisyytensä vuoksi hankalia. Koskaan yksi asiantuntija ei ratkaise lausuntoa.

Tuottavuustutkija kaipaa lisää oman alansa hakemuksia rahastoon.

– Tuntuu, että viime vuosina ovat korostuneet työterveyshankkeet. Vaikkapa kemikaalien vaikutus hengityselimistöön on tärkeä tutkittava, mutta yrityksen tuottavuuskehitys ratkaisee kilpailukyvyn, mikä taas sanelee työpaikat. Jos organisaatio menestyy, todennäköisesti työntekijätkin voivat hyvin.

Lönnqvist painottaa, että aitoa tuottavuutta ja työntekijän hyvinvointia kehitetään samoin keinoin.

– Kun työntekijä keskittyy arvoa tuottavaan toimintaan, työ tehostuu ja tuntuu mielekkäältä. Tarpeeton, kuten turhat tietojärjestelmät tai raportoinnit, pitää poistaa.

Lönnqvist sanoo, että perinteinen tuottavuusajattelu pohjaa tehdasteollisuuteen: Aina on oltava käsipari ottamassa vastaan tuotetta. Tietotyössä taas osaaminen ja innostus tuovat arvoa.

– Tärkeää on, että työpäivänä syntyy muutama arvokas, asiaa edistävä idea. Johdon pitää varmistaa, että työntekijä voi levollisesti etsiä ratkaisuja asiakkaan ongelmiin tai kehittää uutta tuotetta.

Projekti siis on ikuinen: Tehdastyössä tuottavuus on erilaista kuin tietotyössä. Jossakin vaiheessa jokin käytäntö on hyvä, jossakin taas ei.

– Maailma ei ole valmis, siksi tarvitaan esimerkiksi tietojohtamisen tutkimusta. Tarvitaan myös aktiivista viestintää onnistumisista, jotta havahdutaan, kuinka asioita voi tehdä myös toisin.

Lapsiperhe-elämää ja liikuntaa

Lempäälässä, Tampereen naapurikunnassa, asuva Antti Lönnqvist tietää kliseeksi sen, että lapset ovat vain vähän aikaa pieniä. Hän yrittää itse muistaa kliseen sisältämän viisauden.

– Saarnaan fiksujen työkäytäntöjen puolesta, eivätkä työt lopu tekemällä. Onneksi omaa työaikaani usein säätelee se, että vien työmatkalla 7-vuotiaani esikouluun ja paluumatkalla haen hänet eskarista.

Vanhempi lapsi on 10-vuotias. Lasten kanssa kotona puuhailun lisäksi Lönnqvistin vapaa-aikaan mahtuu liikuntaa, mikä on tarpeen jo työn kannalta.

– Talvella hiihdän, kesällä juoksen ja käyn salilla. Joka vuosi yritän päästä laskettelureissulle. Tänä vuonna laskettelin pitkän viikonlopun Itävallassa, kaveriporukalla.

Mitä mieltä olit artikkelista?

Vastauksia kpl