Työterveys­huollon pitää osata etsiä liuotin­aivo­sairautta

Ammattitautien alidiagnosointi on maailmanlaajuinen ongelma. Huomattava osa niistä jää tunnistamatta myös Suomessa – huolimatta kehittyneestä lakisääteisestä terveystarkastusjärjestelmästä, jolla ammattitauteja seulotaan.

Työterveyslaitos käytti tuoreessa tutkimuksessa liuotinaivosairautta esimerkkinä alidiagnosoidusta ammattitaudista. Työsuojelurahaston tuella toteutetun tutkimuksen nimi on kuvaava: Seulotaan, seulotaan – vaan miksei ammattitauti löydy?

– Tutkimuksen johtopäätöksen mukaan liuotinaivosairaus on ammattitauti, jota pitää tietoisesti etsiä terveystarkastuksissa. Emme löydä sitä, jos emme sitä osaa etsiä. Siihen emme voi tuudittautua, että ammattitaudit vähenevät, sillä osa vähenemisestä on alitunnistusta – muissakin ammattitaudeissa kuin liuotinaivosairaudessa, työterveyshuollon erikoislääkäri Heidi Furu Työterveyslaitokselta kertoo.

Tutkimusryhmä kävi läpi 18 liuotinaivosairaustapausta ja 36 heille tehtyä työterveyshuollon terveystarkastusta. Tapaukset olivat löytyneet aiemmassa seulontatutkimuksessa vuonna 2009 – eivät siis lukuisissakaan terveystarkastuksissa.

– Pidimme tapausmäärää hämmästyttävän suurena. Lähtöoletus oli, että sairastuneet eivät olisi olleet työterveyspalveluiden piirissä. Kuitenkin vain yksi oli ollut täysin vailla työterveyshuoltoa, Furu kertoo.

Yli 20 000 altistuu merkittävästi

Altistuminen on Furun mukaan vähentynyt, mutta edelleen joka viidennen työntekijän ympäristössä esiintyy liuottimia. Yli 20 000 altistuu niille merkittävästi. Iso osa heistä on lakisääteisten terveystarkastusten piirissä.

Eniten altistutaan teollisuudessa, rakentamisessa ja maataloudessa. Liuottimia käytetään sellaisissa tehtävissä kuin rakennus- ja teollisuusmaalauksessa, painamisessa, lujitemuovilaminoinnissa, veneenrakennuksessa, lattiatöissä, kumi- ja liimaustöissä, autojen maalauksessa ja pesussa sekä metallin rasvanpoistossa.

– Pitkäaikainen liuotinaltistus voi alhaisillakin pitoisuuksilla aiheuttaa pysyviä keskushermostomuutoksia, joita kutsutaan liuotinaivosairaudeksi. Suomessa on löydetty liuotinaivosairauksia ammattitautina 5–10 vuosittain, mutta näin vähäinen määrä johtuu alitunnistuksesta, Furu sanoo.

Painajia, maalareita, veneenrakentajia

Aineistona tutkimuksessa olivat aiemman seulontatutkimuksen asiakirjat sekä Työterveyslaitoksen työlääketieteen poliklinikan ja potilaita hoitaneiden työterveyshuoltojen terveystarkastusmerkinnät.

Tutkijat halusivat selvittää, miksi tapaukset olivat jääneet huomaamatta lakisääteisestä seulonnasta huolimatta, jotta saataisiin tietoa ammattitautidiagnostiikan karikoista.

Hermosto-oireiden alun ja ammattitautiepäilyn syntymisen välillä tehdyistä terveystarkastusmerkinnöistä analysoitiin muun muassa säännöllisyys ja sisältö, suositeltujen seulontamenetelmien käyttö, altistumisen arviointi, kuinka oireita oli selvitetty ja oliko tarkastukset tehnyt lääkäri vai hoitaja.

Valtaosassa tarkastuksia keskityttiin kansantautien ehkäisyyn, mutta se ei ole altistelähtöisten tarkastusten lakisääteinen tavoite.

Sairastuneista 16 oli miehiä ja kaksi naisia. Painajia oli seitsemän, maalareita viisi, veneenrakentajia neljä, yksi asentaja ja yksi lattiatyöntekijä. Henkilöt olivat altistuneet liuottimille keskimäärin yli 11 vuotta, ja keski-ikä hermosto-oireiden alkaessa oli 50 vuotta.

Oireita oli ollut keskimäärin yli seitsemän vuotta sillä hetkellä, kun ammattitautiepäily syntyi seulontahankkeessa vuonna 2009. Terveystarkastuksia oli tehty kaikkiaan 36, ja niihin oli osallistunut 15 työntekijää, 1–9 kertaa jokainen. Kaksi oli käynyt määräaikaistarkastuksessa ennen oireiden alkua muttei sen jälkeen. Yksi työntekijä oli ollut koko uransa tyystin vailla työterveyshuoltoa rikkonaisen työuransa takia.

Epämääräisistä oireista ei saa kiinni

Furun mukaan sairastunut on aina oireistaan itse tietoinen, toisin kuin esimerkiksi dementiassa, jonka huomaavat läheiset, ei asianosainen itse. Sairastuneella ei kuitenkaan ole hajuakaan siitä, mistä oireet voisivat johtua. Liuotinaivosairaudesta ei esimerkiksi media valista, eikä epämääräisistä oireista saa kiinni.

– Moni työntekijä oli itse ottanut oireitaan esille terveystarkastuksissa. Osa oli kertonut liuotinaivosairauden ydinoireista eli muisti- ja keskittymisvaikeuksista. Lisäksi oli mainittu väsymystä, huimausta, pahoinvointia ja heikentynyttä hajuaistia.

Työterveyshuollon osaamisvajetta erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavista töistä on havaittu tutkimuksissa aiemminkin. Tässä tutkimuksessa työterveyshuollot eivät reagoineet työntekijän oireisiin tai oireita ei aina edes kirjattu terveystarkastuskertomuksiin. Joissakin tarkastuksissa liuotinaltistusta ei edes mainittu.

Kaksi työntekijää tosin oli ohjattu oireiden vuoksi jatkotutkimuksiin neurologille, mutta kummassakaan tapauksessa työperäisyyttä ja liuotinaltistumista ei otettu huomioon erotusdiagnostisissa jatkotutkimuksissa.

Tarkastusten sisällössä osaamisvajetta

Furun mukaan tutkimus osoitti, että vaikka paperilla kaikki näytti olevan hyvin, eli lakisääteisiä terveystarkastuksia oli tehty, ohjeita niiden sisällöstä ei aina noudatettu, ja sisältö poikkesi laissa tarkoitetusta.

Kansallisesti suositeltua Euroquest-hermosto-oirekyselyä oli käytetty viidessä 36 tarkastuksesta ja jotain toista kyselyä kuudessa. Ohjeita seulontamenetelmästä ei siis noudatettu tai menetelmää ei osattu tulkita.

”Meillä työterveysammattilaisilla on velvollisuus tehdä sitä, mitä laki edellyttää.”

Lisäksi Furun mukaan työlääketieteen osaaminen oli puutteellista, ja lääkäri ei ollut kansallisen ohjeistuksen vastaisesti mukana prosessissa tai edusti muuta erikoisalaa. Tarkastuksen tekijä sekoitti eri tarkastustyypit eli pakolliset altistelähtöiset ja vapaaehtoiset terveydenedistämistarkastukset. Niiden nimityksiäkin käytettiin sekaisin, ja niissä oli piirteitä molemmista.

– Valtaosassa tarkastuksia keskityttiin kansantautien ehkäisyyn ja yleiseen elämäntapaohjaukseen. Kansanterveystyö on toki tärkeätä. Kuitenkin silloin, kun työnantajille perustellaan lakisääteisten altistelähtöisten tarkastusten pakollisuutta ja he maksavat niistä, niin meillä työterveysammattilaisilla on velvollisuus tehdä sitä, mitä laki edellyttää.

Seulontatutkimuksessa 18 tapausta löytyivät nimenomaan Euroquestin avulla. Se on Furun mukaan erittäin kustannustehokas menetelmä, joka soveltuu hyvin työterveyshuollon käyttöön.

Furu osallistui Seulotaan, seulotaan -hankkeeseen ja saattaa parhaillaan Työsuojelurahaston tuella loppuun väitöskirjaa liuotinaivosairaudesta työterveyshuollossa: seulonnan tehokkuudesta, taloudellisista vaikutuksista ja työkykyvaikutuksista.

Toukokuussa Työterveyslaitos julkistaa uusitun painoksen Altistelähtöinen työterveysseuranta -kirjasta, johon tulee päivitetyt ohjeet myös liuotinaivosairauden seulonnasta. Työterveyslaitoksen verkkosivuille on tulossa koulutusaineisto.

– Työterveyshenkilöstö tarvitsee jatkuvaa koulutusta, jotta ammattitautien tunnistus tehostuisi.