Hoidanko oikein

Neljännes vanhustyöntekijöistä toimii jopa päivittäin omaatuntoaan vastaan. He joutuvat kokemaan, etteivät voi tehdä työtään kyllin hyvin. Yhtä ja ainoata oikeata vaihtoehtoa ei edes välttämättä ole auttamistyön monimutkaisissa valintatilanteissa, joita elämän loppuvaihe väistämättä sisältää.

Dosentti Gustaf Molander tekee kirjassaan Hoidanko oikein? (PS-kustannus 2014) näkyväksi eri ammattiryhmien kokemaa eettistä kuormaa hoito- ja hoivatyössä.

Kirja perustuu laajaan tutkimukseen, jonka aikana Molander työskenteli lähihoitajien apuna terveyskeskusten vuodeosastoilla, vanhainkodeissa ja yksityisissä palvelutaloissa eri puolilla Suomea.

Hoitoväki on ristipaineissa erityisesti niukkojen resurssien takia. Työstä tulee helposti kiireen leimaamaa liukuhihnatyötä, työtehtäviä joutuu priorisoimaan tai jättämään jotain sillä hetkellä tekemättä.

Työntekijät kokevat usein, että he joutuvat omaisten mieliksi toimimaan tavalla, joka ei ole välttämättä paras vanhukselle itselleen. Puolet lähihoitajista, yli puolet sairaanhoitajista ja melkein kaikki kyselyyn osallistuneet lääkärit potivat huonoa omaatuntoa, jos heikkokuntoisen vanhuksen elämää pitkitettiin liian kauan.

Myös voimakastahtoinen työtoveri tai työyhteisön käytännöt pakottavat toimimaan tavalla, joka ei ole työntekijästä paras mahdollinen.

Kirja herättää lukijat kuuntelemaan omaatuntoaan sekä miettimään eettisiä kysymyksiä ja niiden käsittelytapoja. Mitä voi tehdä itse, mitä esimies voi tehdä ja miten työyhteisöä voi kehittää? Mukana on eettisen kuorman itsearviointimenetelmä. Yleistajuinen kirja käsittelee asioita, jotka ennemmin tai myöhemmin koskettavat meitä kaikkia.