Itseohjautuvuus vaatii lupaa kokeilla ja rohkeutta tehdä

Projektipäällikkö Riitta-Liisa Larjovuori uskoo, että itseohjautuvuus sopii suomalaiselle luonteenlaadulle. ”Meillä on osaavaa työvoimaa, ja työntekijät ovat valmiita kantamaan vastuuta.”

Johtaminen | 4.5.2020

Itseohjautuvuus vaatii lupaa kokeilla ja rohkeutta tehdä

Teksti: Sami Turunen

Kuva: Sami Turunen

Valta päättää oman työn tekemisen tavoista parantaa työssäviihtymistä ja työnhyvinvointia. Itseohjautuvuus on hyvä suunta, mutta sekin vaatii koko työyhteisöltä tiettyjen sääntöjen noudattamista.

Hierarkisten ja tiukasti ylhäältä ohjattujen johtamismallien aika alkaa olla ohi, ja varsinkin nuoremmat sukupolvet arvostavat omaa vapautta suunnitella työnsä. Itseohjautuvuus onkin työelämän vahvoja trendejä.

”Kun työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa omaan ja koko työpaikan toimintaan, se luo hallinnan tunnetta ja sitä kautta työhyvinvointia. Itseohjautuvuuden myötä ihmiset kokevat olevansa myös samanarvoisia”, sanoo projektipäällikkö Riitta-Liisa Larjovuori.

Parhaimmillaan työntekijät ja tiimit saavat vapautta ja päätösvaltaa suorittaa työnsä parhaalla mahdollisella tavalla.

Larjovuori vastaa Tampereen yliopiston hankkeesta, jossa tutkitaan työhyvinvointia ja kuormitustekijöitä itseohjautuvassa, matalassa organisaatiossa. Työsuojelurahaston tukema hanke on käynnistynyt vuoden 2020 alussa. Tutkimuksessa on mukana viisi työpaikkaa, Helsingin keskustakirjasto Oodista pieneen rakennusalan yritykseen.

Larjovuoren mukaan itseohjautuvuus on parhaimmillaan sitä, että työntekijät ja tiimit saavat vapautta ja päätösvaltaa suorittaa työnsä parhaalla mahdollisella tavalla, tarpeen mukaan muuttuvilla rakenteilla. Näin saadaan irti osaamisen koko potentiaali.

Vastuita ei saa unohtaa

Itseohjautuvuus ei ole silti oikotie onneen. Lisääntyvä vastuu vaikuttaa myös kuormittavuuteen. Se, että omaan työhön saa vaikuttaa enemmän, vaatii työntekijältäkin enemmän.

”Ihmisellä on oltava valmiuksia vetää rajoja sekä tunnistaa omaa palautumisen tarvetta. Kaikille se ei ole yhtä helppoa, ja joku viihtyykin tiukemmin raamitetussa työssä”, Larjovuori sanoo.

Erityistä huomiota pitää kiinnittää siihen, miten itseohjautuvuus vaikuttaa esimiestason työhön. Perinteisessä organisaatiossa työsuojeluvastuut ja työkyvyn tukeminen on sidottu vahvasti esimiesrooliin, eikä vastuu poistu itseohjautuvuudenkaan myötä.

"Itseohjautuvan ihmisen ei tarvitse olla välttämättä ulospäinsuuntautunut. Tärkeintä on, että on halu ottaa vastuuta", sanoo Riitta-Liisa Larjovuori.
”Itseohjautuvan ihmisen ei tarvitse olla välttämättä ulospäinsuuntautunut. Tärkeintä on, että on halu ottaa vastuuta”, sanoo Riitta-Liisa Larjovuori.

Itseohjautuvuus vaatii opettelua

Hankkeessa myös selvitetään, millaisille ihmisille itseohjautuvuus sopii. Jotain ajatuksia Larjovuorella on jo tässä vaiheessa.

”Tietynlaista proaktiivisuutta tarvitaan. Jos työntekijällä on töitä liian vähän tai liikaa, se pitää osata tuoda itse esille.”

Proaktiivisuus ei tarkoita sitä, että pitää olla erityisen ulospäinsuuntautunut. Myös introvertti ihminen voi olla itseohjautuva. Tarvitaan kuitenkin motivaatiota ottaa vastuuta.

Jos on työskennellyt pitkään hierarkisissa yhteisöissä, vanhoista tavoista poisoppiminen voi vaatia paljon.

Kokemus tuo varmuutta, ja voisi kuvitella, että kauan tiettyä työtä tehnyt ammattilainen on hyvä johtamaan omaa tekemistään. Itseohjautuvuus ei ole kuitenkaan ikä- tai sukupolvikysymys.

”Nykykoulussa opetetaan paljon itsearvioinnin taitoa, ja millenniaalit arvostavat epämuodollisuutta ja rentoutta. Itseohjautuva organisaatio vastaa varmaan hyvin näihin odotuksiin. Mutta kyllä nuorissakin on paljon niitä, jotka haluavat selkeitä ohjeistuksia ja perinteistä johtamista.”

Myös pitkä kokemus voi muodostua haasteeksi: jos on työskennellyt pitkään hierarkisissa yhteisöissä, vanhoista tavoista poisoppiminen voi vaatia paljon. Larjovuori myös muistuttaa, että itseohjautuvuus ei tarkoita, että asioita tehdään omin päin kertomatta muille.

”Meidän pitäisi ehkä opetella sellaista diskuteeraamista, että voidaan pompotella ja pallotella asioita ennen päätöksentekoa.”

Itseohjautuvuuteen tarvitaan koko tiimi

Työsuojelurahasto on rahoittanut kahta hanketta, joissa on kehitetty ja tutkittu itseohjautuvuutta.

Ammattikorkeakoulu Arcadan koordinoimassa hankkeessa pyrittiin valmentamaan kotihoidon työntekijöitä itseohjautuvaan työkulttuuriin. Mallissa asiat pidetään yksinkertaisina: Esimiehen rooli muuttuu. Työvuoroista, lomista ja rekrytoinneista päätetään tiimin sisällä. Hallintoon käytetään aikaa mahdollisimman vähän.

Mukana hankkeen eri vaiheissa ovat olleet Sipoon, Tampereen ja Helsingin kotihoito.

”Sipoossa sairauspoissaolot olivat korkeat eikä työviihtyvyys ollut kovin hyvä. Kun työntekijät voivat nyt vaikuttaa työvuoroihinsa ja vapaiden rytmitykseen, se lisää työhyvinvointia”, sanoo Sipoossa hanketta vetänyt yliopettaja Åsa Rosengren.

”Kotihoidossa henkilöstö tekee kentällä töitä itseohjautuvasti, mutta myös tiimien toiminnasta halutaan autonomisempaa. Kun henkilöstö voi vaikuttaa, se on hyväksi sekä yksikölle että yksilölle”, kertoo puolestaan Tampereen lähtökohtia yliopettaja Jukka Piippo.

Tutkimuspäällikkö Jukka Surakka Arcadasta on koordinoinut hanketta. Arcadalaisten lisäksi mukana on ollut ihmisiä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK:ista, Lappeenrannan Teknillisestä yliopistosta, THL:stä sekä ruotsinkielisestä kauppakorkeakoulu Hankenista.

Esimiehen rooli muuttuu

Uusi tapa toimia antaa vapauksia, mutta tuo myös vastuuta. Se ei ole aina yksinkertaista.

”Tampereella on pidetty valmennuksia kerran kuussa. Alussa se oli ehkä liiankin teoreettista, mutta kun päästiin lähemmäs tiimin toimintaa, alkoi paremmin aueta, miten omaa työtä voi kehittää”, kertoo Piippo.

Aluksi heräsi myös epäilyksiä.

”Kysyttiin, että ’miksi meidän pitäisi tehdä esimiesten työtä, eihän siitä saa edes lisää palkkaa’. Itseohjautuvuus onkin kiinni asenteen ja ajatustavan vaihdosta. Jos ajattelee, että tekee vain mitä esimies käskee ja lähtee sitten kotiin, se ei toimi”, Piippo muistuttaa.

Sipoossa tiimi laati itse raamit itseohjautuvuuteen.

”Oli erittäin tärkeää, että tiimi oli lopulta yksimielinen itseohjautuvuuteen siirtymisestä. Alussa osa ihmisistä ei ollut kovin myönteisiä uuden tavan suhteen, ja se aiheutti jännitteitä”, sanoo Rosengren.

Rosengrenin mukaan on tärkeää ymmärtää, että itseohjautuvuus ei ole sama kuin se, että joku tekee töitä kentällä itsenäisesti.

”Asia meni paremmin perille, kun esimiehet jäivät pois tiimikokouksista – piti ottaa vastuu kokouksien sisällöstä ja kokouskäytännöistä.”

Merkitystä ja yhteisöllisyyttä

Myös Iin kunnassa halutaan kehittää työhyvinvointia. Yhtenä keinona käytetään itseohjautuvuuden kasvattamista ateria- ja puhtauspalveluissa sekä työllistämispalveluissa.

”Itseohjautuvuuden kautta on tarkoitus saada työntekijät motivoitumaan paremmin ja löytämään työlleen arvoa ja merkitystä. Tällä luodaan myös yhtenäisyyttä toimintatapoihin”, kertoo henkilöstösuunnittelija Terhi Halonen.

Itseohjautuvuutta kaivataan myös siksi, että esimiehet eivät ole aina samoissa tiloissa työntekijöiden kanssa.

”Työntekijöitä halutaan rohkaista itsenäiseen päätöksentekoon ja sitä kautta saada ideoita ja aloitteita työn kehittämiseen. Nykyinen, osittain varsin hierarkinen johtamisen malli ei tue tätä riittävästi.”

Ateria- ja puhtauspalvelut hoitavat siivouksen ja ruokatuotannon kunnan kouluissa, päiväkodeissa ja laitoksissa. Organisaatio on siirtymässä kunnan ympäristö- ja kiinteistötekniikan alle. Työllistämispalvelut ovat jo siirtyneet hallintopalveluista Ii-instituuttiin (kulttuuri-, nuoriso- ja vapaa-aikapalvelut), joten hanke tukee samalla myös organisaatiomuutoksia.

Tarvitaan lupaa ja rohkeutta

Itseohjautuvuutta ajetaan sisään esimiehille ja työntekijöille suunnatuissa työpajoissa.

”Pajoissa on tärkeää sitouttaminen sekä kaikkien mielipiteiden huomioiminen alusta asti. Siellä voidaan käsitellä, mitä uhkia ja mahdollisuuksia, pelkoja ja epävarmuuksia ihmiset näkevät”, Halonen sanoo.

Suurimmat pelot liittyvät siihen, mitä muutos tarkoittaa oman työn kannalta: siirretäänkö esimiesvastuita työntekijöille tai lisääkö muutos kuormitusta.

Iissä on 10 000 asukasta, ja kunnan palkkalistoilla on reilut 500 työntekijää. Ikääntyneitä on paljon, ja esimerkiksi puhtaus- ja ateriapalveluista jopa kolmasosa jää eläkkeelle viiden vuoden sisällä.

Ikä ja totutut toimintatavat tuovat haasteensa uuden opetteluun.

”Moni pitää muutosta silti hyvänä asiana. Vanhemmilla työntekijöillä on ammattitaitoa ja osaamista, he tarvitsevat vain lupaa ja rohkaisua tehdä itsenäisiä päätöksiä.”

Mitä mieltä olit artikkelista?

Vastauksia kpl