Johtajuuteen sisältyy myös pelkoa

Johtamiseen liittyvästä pelosta tai huolenaiheista ei juuri puhuta, ja vaikka johtamista on tutkittu paljon, johtamiseen liittyvä huoli ja ahdistus ovat lähes tutkimatonta aluetta.

– Johtamisen pelolla tarkoitetaan pelkoa johtotehtävien kielteisiä seurauksia kohtaan. Pelkoa voivat kokea niin johtotehtävissä jo toimivat kuin asiantuntijat, joiden työuralla eriasteiset johtotehtävät olisivat potentiaalinen vaihtoehto, professori Taru Feldt Jyväskylän yliopiston psykologian laitokselta sanoo.

Feldt toimii vastuuhenkilönä meneillään olevassa johtamisen pelkoa koskevassa laajassa kolmivuotisessa tutkimushankkeessa, jonka tulokset ovat kokonaan valmiit vuonna 2019. Tutkimus on ensimmäinen laatuaan Suomessa.

Feldt kertoo, että kansainvälisestikin lähtökuopissaan olevan tutkimusaiheen nosti esiin Euroopan työ- ja organisaatiopsykologian alan kongressissa vuonna 2015 professori Zeynep Aycan, yksi tapahtuman pääpuhujista.

Aycan toimii hankkeessa tieteellisenä yhteistyökumppanina. Hän on kehittänyt johtamisen huolenaiheita selvittävän kyselyn, jonka soveltuvuutta suomalaisessa aineistossa tutkitaan.

Ilmiönä selvästi nähtävissä

Ilmiönä johtamisen välttely näkyy työelämässä vahvasti – niin Suomessa kuin maailmalla. Parin vuoden takainen yhdysvaltalainen kysely paljasti, että 3 625 vastaajasta vain kolmannes oli valmis lähiesimiestehtäviin ja vain seitsemän prosenttia ylemmän johdon tehtäviin.

Feldtillä on pitkä ura yliopistolla, ja myös siellä on hänen mukaansa selvästi nähtävissä, että monet professorit ja tieteentekijät karttavat johtotehtäviä, vaikka heillä olisi pätevyyttä ja myös ympäristön tahtotila tehtävään.

Tutkimus pureutuu johtamisen pelkoon niin johtajien, muiden asiantuntijoiden kuin alaistenkin näkökulmasta. Kohderyhmiä ovat vaativaa asiantuntijatyötä tekevät korkeasti koulutetut professorit, tieteentekijät, tekniikan akateemiset ja ekonomit.

Ammattiryhmissä suhtaudutaan eri tavoin johtajuuteen:

– Professorit ja tieteentekijät tuntevat paloa tutkimukseen, eivät pakollisiksi kokemiinsa johtotehtäviin. Tekniikan alalle päätyneillä motiivina on ollut tekniikkaviehtymys. Ekonomeilla on johtamisopintoja jo koulutuksessa, ja joka toinen heistä on johtotehtävissä, Feldt toteaa.

Laaja laadullinen ja määrällinen aineisto koostuu fokusryhmähaastatteluista ja kyselyistä. Alaisille kohdennetussa kyselyssä halutaan tietää, näkyvätkö johtajan huolet tai huolettomuus alaisille ja miten se vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa.

Tutkimus hakee vastausta seuraaviin kysymyksiin:

Mitä johtamisen huolenaiheet ovat? Miten niitä voi luotettavasti tutkia suomalaisessa kontekstissa? Mitkä yksilölliset ja työyhteisön tekijät selittävät huolenaiheita? Mitä johtamisen huolenaiheista seuraa yksilön omalle työhyvinvoinnille ja urasuunnitelmille? Heijastuvatko johtajien huolet tai huolettomuus heidän alaistensa arvioihin esimiehestään?

Johtamiseen liittyvät huolenaiheet ovat voimakkaampia niillä, jotka eivät toimi johtotehtävissä.

Huolestuneisuus ei ole heikkoutta

Johtotehtäviin liittyvät huolet eivät välttämättä ole sosiaalisesti suotava keskustelun aihe. Hyvän johtajan vaatimuslista on pitkä, ja huolestuneisuus ei kuulu listalle.

– Kuitenkin pelko ja huolestuneisuus ovat inhimillisiä tunteita eivätkä negatiivisia piirteitä ihmisessä. Ne voivat kuvastaa myös viisautta ja osoittaa vastuullisuutta. Voi olla hyvin motivoitunut, pätevä ja halukas johtajaksi vaikkapa jo lapsesta asti ja silti tuntea tehtävään liittyvää pelkoa, huolta ja ahdistusta, Feldt sanoo.

Yhtenä tutkimuksen tavoitteista Feldt pitääkin, että johtamiseen liittyvä pelko ja huolenaiheet nousevat työelämää ja johtamista koskevaan keskusteluun.

Kolme keskeistä huolenaihetta

Feldtin mukaan tutkimuksessa on noussut esiin kolme keskeistä huolenaihetta: epäonnistumisen pelko, pelko siitä, että aiheuttaa harmia itselleen ja muille sekä työn ja muun elämän tasapainon menettämisen pelko.

– Alustavien tulosten mukaan sukupuolten välillä ei ole merkittäviä eroja. Sen sijaan huolenaiheet ovat huomattavasti voimakkaampia niillä, jotka eivät ole johtotehtävissä verrattuna niihin, jotka jo ovat johtajia. Huolenaiheilla on siis selvä yhteys siihen, ketkä toimivat johtotehtävissä ja ketkä eivät, Feldt kertoo.

– Saattaa tietysti olla, että johtajana jo toimiva on kasvanut tehtävän myötä, mikä vähentää huolta. Tuloksen ennustearvo pitäisi selvittää pitkittäisseurannassa. Toivonkin, että voimme tehdä sellaisen muutaman vuoden kuluttua.

Kuurupiilosta eroon

– Työyhteisössä voi olla ongelmia, jotka heijastuvat johtamisen huolenaiheisiin. Esimerkiksi virheisiin suhtautumisen tapa ja työn tehostamisen vaatimukset ovat sellaisia teki-jöitä.

Feldtin mukaan suomalaisten yritysten ja organisaatioiden menestys on yhä enemmän kiinni osaamisesta, ja tärkeä osa sitä on johtamisosaaminen. Hän uskoo tutkimuksen tarjoavan tietoa ja kehittämisnäkökulmia, joiden avulla yksilö voi päästä sinuiksi huolenaiheiden kanssa. Organisaatiot saavat tietoa, miten tukea ja kannustaa johtajaksi hakeutumisessa ja johtajana toimimisessa.

– Olisi tärkeätä, että johtamistehtäviin hakeudutaan laajasti. Organisaatioille on valtavaa harmia kuurupiilosta, jota leikitään, kun ilmiselvästi pätevän ja johtajaksi halutun potentiaalia ei saada käyttöön. Yksilö taas voi menettää turhaan työtilaisuuksia.