Tutkimusprofessori Tarja Heponiemen mukaan tutkimuksen tuloksia voi hyödyntää koko Suomen terveydenhuollossa – ja melkeinpä kaikkialla, missä tietojärjestelmiä käytetään. Tutkimusprofessori Tarja Heponiemen mukaan tutkimuksen tuloksia voi hyödyntää koko Suomen terveydenhuollossa – ja melkeinpä kaikkialla, missä tietojärjestelmiä käytetään.

Työhyvinvointi

• 22.05.2019

Kehnot tieto­järjestelmät stressaavat lääkäreitä ja hoitajia

Kaatuilevat ohjelmat, lukuisat kirjaukset ja kankeat käyttöliittymät jäytävät terveydenhuollon ammattilaisia. Potilastyötäkin nakertava digistressi talttuisi riittävällä tuella ja käyttäjiä kuuntelemalla.

Onko sinusta lääkärillä käydessäsi joskus tuntunut, että tietokone saa enemmän huomiota osakseen kuin sinä potilaana?

Tutkimusprofessori Tarja Heponiemen mukaan et ole yksin kokemuksesi kanssa – Heponiemi kollegoineen on kuullut monista tilanteista, joissa lääkärin vastaanottoajasta iso osa menee koneella toimimiseen.

Tuore Digityö ja stressi -tutkimus paljastaa yhden todennäköisen syyn lääkärin tai hoitajan ruutuun tuijottelulle: epäkäytännöllisen tietojärjestelmän.

”Järjestelmien kankeus stressaa terveydenhuollon ammattilaisia. Se vaikuttaa kielteisesti paitsi potilaiden saamaan hoitoon myös ammattilaisten omaan työhyvinvointiin”, Heponiemi  kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella tehdyn tutkimuksen tuloksesta.

Digistressi lisääntyy

Terveydenhuollon tietojärjestelmien aiheuttama stressi näyttää olevan maanlaajuinen pulma, joka vain kasvaa.

”Lääkärien tietojärjestelmien toimimattomuuteen ja jatkuviin muutoksiin liittyvää stressiä mitattiin vuosina 2006, 2010 ja 2015, ja joka mittauskerralla lääkärit kokivat tietojärjestelmiin liittyvää stressiä yhä enemmän”, Heponiemi kertoo trendistä.

Stressin aiheuttajia ja keinoja niiden nitistämiseen etsittiin THL:n hankkeessa vuosina 2016–2018. Tutkimuksessa pureuduttiin terveydenhuollon tietojärjestelmien käyttöprosesseihin ja siihen, miten tietojärjestelmät vaikuttavat terveydenhuollon ammattilaisten työhön.

”Kun samaa asiaa joutuu kirjaamaan moneen kertaan, työ hidastuu ja virheiden vaara kasvaa.”

Tutkimuksen yhteistyökumppaneina olivat Keski-Suomen sairaanhoitopiirin päivystys sekä Järvenpään kaupungin Sairauden hoito -avainalue.

Kaatuva kone kasaa kongnitiivista kuormitusta

Tutkimuksessa nousivat selvästi esille terveydenhuollossa käytössä olevien järjestelmien heikko käytettävyys, niiden suuri määrä ja tiedonkulun ongelmat.

Käytännössä nämä pulmat tarkoittivat esimerkiksi useiden näkymien kanssa sompailua ja  lukuisia sisäänkirjautumisia. Lisäksi tietoja jouduttiin kirjaamaan moniin eri ohjelmiin,  paikoin tietoa siirrettiin paperimuodossa paikasta toiseen.

”Kun samaa asiaa joutuu kirjaamaan moneen kertaan, työ hidastuu ja virheiden vaara kasvaa”, Heponiemi sanoo.

Hänen mukaansa pahimpia stressin aiheuttajia terveydenhuollossa ovat järjestelmien tekniset ongelmat, esimerkiksi järjestelmän kaatuminen, kun potilas on läsnä.

– Koulutusta ja aikaa oppimiseen pitää järjestää riittävästi, sillä jatkossa uudet teknologiat haastavat entistäkin enemmän terveydenhuollon ammattilaisten osaamista, Heponiemi sanoo.

– Koulutusta ja aikaa oppimiseen pitää järjestää riittävästi, sillä jatkossa uudet teknologiat haastavat entistäkin enemmän terveydenhuollon ammattilaisten osaamista, Heponiemi sanoo.

Vaikka tietotekniikka ei ole terveydenhuollon ammattilaisten suurin stressin aiheuttaja, se kuitenkin lisää kokonaiskuormitusta. Se taas kasvattaa ammattilaisten kognitiivista stressiä eli esimerkiksi muistin ja tarkkaavaisuuden kuormitusta.

”Kognitiivisen kuormituksen vähentämiseen pitäisi panostaa”, Heponiemi korostaa.

Tukea läheltä ja nopeasti

Digitalisaation aallossa myös terveydenhuollon ammattilaisten työnkuvat muuttuvat ja sen myötä osaamisvaatimukset.

”Esimerkiksi omahoitopalveluiden yleistyessä sairaanhoitajien on osattava neuvoa potilaita ohjelmien käytössä.”

Tietojärjestelmiin liittyvä osaaminen ei kuitenkaan ole pelkästään yksilön osaamisesta riippuvaa, vaan se on organisaation yhteinen asia.

Siksi ammattilaiset tarvitsevat työhönsä tukea useammalla tasolla ja tavalla. Tärkeintä on lähituki, joka on saatavissa myös virka-ajan ulkopuolella – päivystysosastoilla tukea pitäisi olla saatavilla ympäri vuorokauden.

”Hyviä kokemuksia saatiin tutkimuksessakin ns. digiagenteista eli työyhteisön sisältä löytyvistä tukihenkilöistä, jotka auttavat työkavereitaan teknisissä kysymyksissä.”

Tutkimuksessa haastatellut pitivät myös hyvänä, että järjestelmien pääkäyttäjä jalkautui aika ajoin työpaikalle pelkän etäohjauksen sijaan.

Käyttäjät mukaan jo suunnitteluvaiheessa

Tukea tarvitaan lisäksi jo järjestelmän käyttöönotossa, jolloin käyttäjille pitää järjestää riittävää koulutusta. Ja etenkin varata tarpeeksi aikaa oppimiselle.

”Lähijohdon tuki oli tutkimuksessa yhteydessä ammattilaisten omiin asenteisiin”, Heponiemi painottaa.

Mutta hän jatkaa: ”Paikallisjohto ei voi päättää kaikesta, vaan koko ketju kuntapäättäjistä alkaen ja järjestelmätoimittajiin asti vaikuttaa kokonaisuuden toimivuuteen.

Tutkimus osoitti, että järjestelmien ostajaosaaminen on tärkeässä roolissa toimivuuden kannalta. Samoin suurten järjestelmien pilotointi pienemmällä joukolla osoittautui hyödylliseksi.

Kaikkein parasta olisi, jos käyttäjät otettaisiin mukaan jo järjestelmien kehitykseen.

”Siten voitaisiin saada käyttäjäystävällisempää ja stressittömämpää tietotekniikkaa.”

Lue lisää Työsuojelurahaston nettisivuilta: Miten tietojärjestelmät palvelevat terveydenhuollon ammattilaisten työtä? Vaikutukset työhön ja työhyvinvointiin.