Kirkasta ydin, kehitä palvelutuote

Katri Kallion mukaan on paljon tutkimustietoa, joka ei leviä käytäntöön, koska ydinsisältöä ei ole kiteytetty eikä kohdemarkkinoita mietitty.

Työsuojelurahaston toiminta | 21.5.2015

Kirkasta ydin, kehitä palvelutuote

Teksti: Leena Huovila

Kuva: Antonin Halas

Työsuojelurahaston tuotteistusmäärärahan avulla tutkimus- ja kokemustiedosta on tarkoitus jalostaa uusia, innovatiivisia asiantuntijapalveluita ja toimintatapoja työpaikkojen käyttöön.

Kiinnostus viime lokakuussa lanseerattua uutta rahoitusinstrumenttia kohtaan on ollut suurta. Samalla on kuitenkin ilmennyt, että asiantuntijapalvelun tuotteistaminen on monille vieras asia, joka vaatii syventymistä ja uuden oppimista.

Mitä on asiantuntijapalveluiden tuotteistaminen? Mitä ovat palveluinnovaatiot? Kysytään Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n innovaatiotutkimuksessa tutkijana työskentelevältä Katri Kalliolta. Hän viimeistelee parhaillaan väitöskirjaa palveluinnovaatioista ja organisaatioiden oppimisesta.

Hän on myös työstänyt esitettä ja Powerpoint-esitystä Työsuojelurahastolle tuotteistusmäärärahan hakijoiden tueksi. Materiaalin tekoon osallistuu myös VTT:n palvelututkimuksen professori Marja Toivonen.

– Kun kyseessä on asiantuntijapalveluiden tuotteistaminen, tavoitteena kehittäjällä pitäisi olla uudenlainen palvelukonsepti, joka sisältää tietyn vakioinnin ja sitä kautta mahdollisuuden myös palveluinnovaatioon. Asiantuntijapalvelu on pääosin aineeton, prosessimainen tuote, jonka tuottamiseen asiakas osallistuu enemmän tai vähemmän, Kallio sanoo.

– Asiantuntijapalveluita kuvaa vahva vaade yhteiseen oppimiseen asiakkaiden kanssa, sillä jokainen tarve ja sitä vastaava palvelu ovat jossain suhteessa ainutlaatuisia. Kaikki palvelut eivät kuitenkaan ole innovaatioita.

Systematisoitua toistettavuutta

Kun ainutlaatuisia palveluita pyritään tuotteistamaan kaupallisiksi hyödykkeiksi, palvelunkehittäjän on Kallion mukaan kyettävä kuvaamaan palvelunsa ydinsisältö, sen vaatimat prosessit, resurssit ja infrastruktuuri sekä palvelun tarjoama hyöty asiakkaalle. Ilman ydinsisällön kiteyttämistä kaupallisen palveluinnovaation luominen on mahdotonta.

– Palveluinnovaatio tarkoittaa toistettavissa olevaa uutta ideaa, joka on pantu käytäntöön. Idea, keksintö tai tutkimuksen tulos ilman käytännön sovellusta ei ole vielä innovaatio. Innovaation edellytys on, että palvelu systematisoidaan tai standardoidaan, jotta asiakkaalle voidaan taata tietty lupaus tai palvelun laatu. Palveluinnovaation tarkoitus on lisäksi tuottaa taloudellista hyötyä niin kehittäjälleen kuin asiakkaalle.

– Nykyään palveluinnovaatiot eivät useinkaan ole yhden toimijan tuottamia vaan kyse on asioiden tekemisestä uudella tavalla, osaamisten ja infrastruktuurien uudenlaisesta yhdistämisestä, Kallio sanoo.

Myös Työsuojelurahaston tuotteistusmäärärahan ehdoissa korostuvat moniammatillisuus ja yhteiskehittely.

Olennaista on, että tuotteistamisessa uniikeista palvelutapahtumista luodaan myös sellaisia tuotteita, joita on helppo myydä ja ostaa. Se lisää tehokkuutta ja kannattavuutta.

Kallio korostaa, että tällaiset palvelutuotteet eivät enää ole henkilösidonnaisia. Ne eivät liity esimerkiksi yhteen tutkijaan tai tutkimusryhmään, vaan mahdollisimman moni soveltaja tai konsultti voisi ottaa ne tuoterepertuaariinsa ja työpaikkojen hyödyksi.

– Jos palvelun ydinsisältöä ei ole kiteytetty, kukaan ulkopuolinen ei pysty siihen tarttumaan.

Oppimista ja yhteistä ymmärrystä

Aiemmin työelämän tutkijoillekin on saattanut riittää, että tehdään perustutkimusta. Nyt on tultu innovaatioiden, liiketoiminnan ja tuottavan toiminnan maailmaan, jossa palvellaan asiakkaita. Monille tutkijoille tämä on uutta. Monet saattavat jopa ajatella, että tuotteistus ja innovaatiot ovat vastakohtia.

Kallion mukaan näin ei kuitenkaan ole. Hän haluaa motivoida asiantuntijoita tuotteistamiseen siksi, että sen kautta opitaan ja jaetaan tietämystä niin organisaation sisällä kuin asiakkaiden kanssa.

– Mitä me osaamme? Miten kiteytämme osaamisemme siten, että se vastaa asiakkaiden tarpeisiin ja luo heille arvoa?  Tässä tarvitaan hiljaiselle tiedolle yhteisiä sanoja ja käsitteitä. Niiden muodostuminen edellyttää neuvottelua ja erilaisten intressien yhteen sovittamista.

Kallion mukaan on paljon tutkimustietoa, joka ei leviä käytäntöön, koska ydinsisältöä ei ole kiteytetty eikä kohdemarkkinoita mietitty. Tuotteistusmääräraha toimii tässä yhtenä apuvälineenä, ikään kuin kiteyttämisharjoituksena.

Työpaikoille, ei itselle

Työsuojelurahaston tutkimusasiantuntija Mikael Saarisen mukaan tuotteistusmäärärahan toivotaan tuottavan uusia, helppokäyttöisiä ja laajasti sovellettavia työkaluja suomalaisille työpaikoille.

– Monesti määrärahasta kiinnostuneet eivät kuitenkaan lähesty asiaa asiakaslähtöisesti vaan hakijalähtöisesti. Hakijalla on tarvetta saada aikaan tuote, mutta hän ei ole miettinyt loppuun saakka, miksi joku asiakas kyseistä palvelua tarvitsisi.

Myöskään palvelumuotoilua potentiaaliset hakijat eivät useinkaan hahmota. Esimerkiksi pelkkä kysely ja siitä annettava palaute eivät vielä ole tuote.

Toisaalta tuotteistamisen tarkoitus on tehdä palvelusta standardoitu ja toistettava tuote, joka ei enää ole kiinni vain hakijassa.

– On aika inhimillistä ajatella, että tuote tehdään itselle ja omalle organisaatiolle tai yritykselle.  Mutta tähtäimessä on kuitenkin konseptin levittäminen mahdollisimman laajasti työelämän käyttöön muiden soveltajien avulla esimerkiksi lisensoinnilla.

Tuotteistusmäärärahan ehdot korostavat moniammatillista yhteiskehittelyä. Myös se on Saarisen mukaan usein heikosti hahmotettu. Mielellään kehitetään omissa porukoissa eikä mietitä, millaista lisäarvoa yhteiskehittely esimerkiksi toisen alan huippuosaajan kanssa voisi tuoda.

Rahoitusehtojen mukaan loppukäyttäjän on oltava mukana kehittelyssä. Saarinen sanoo, että se tarkoittaa potentiaalisen loppukäyttäjän toimimista tietolähteenä: mikä tässä on hyvää ja huonoa, mitä puuttuu, syntyisivätkö kaupat. Uutta tuotetta voi testata toisen rahoitusinstrumentin eli kehittämisavustuksen turvin.

Mitä mieltä olit artikkelista?

Vastauksia kpl