– Kotihoidossa on panostettava johtamisen ja tiimityön kehittämiseen. Lisäksi työn pitää olla riittävän itsenäistä, tutkimuspäällikkö Timo Sinervo Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo. – Kotihoidossa on panostettava johtamisen ja tiimityön kehittämiseen. Lisäksi työn pitää olla riittävän itsenäistä, tutkimuspäällikkö Timo Sinervo Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo.

Työhyvinvointi

• 03.06.2019

Kotihoidon työntekijät kuormittuvat liiaksi

Vanhuspalveluissa kotihoidon henkilöstö kuormittuu enemmän kuin ympärivuorokautisen hoivan henkilöstö, selvisi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksessa. Kunnan palvelurakenne vaikuttaa henkilöstön kuormitukseen kaikissa palvelumuodoissa. Kun laitospalveluita ja tehostettua palveluasumista oli enemmän, kuormitus sekä koti- että laitoshoidossa ja palveluasumisessa oli vähäisempää.

Miten työntekijät jaksavat vanhuspalveluissa? Työhyvinvointi on itseisarvo heille itselleen ja vaikuttaa suuresti vanhuspalveluiden toimintayksiköihin ja palveluiden järjestäjä- ja tilaajatahoihin sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden kautta. Mitä parempi työntekijöiden hyvinvointi on, sen parempaa on myös hoidon laatu.

Työn sujuminen ja työntekijöiden hyvinvointi vaikuttavat lisäksi vanhuspalveluiden maineeseen työpaikkana. Vanhenevan väestön ja myös henkilöstön ikääntymisen vuoksi työvoimavaltaisen alan työntekijätarve kasvaa jo lähivuosikymmenenä suuresti.

– Vanhuspalveluissa keskeinen kysymys onkin, miten ne onnistuvat houkuttelemaan alalle nuoria ammattiaan valitsevia tai alanvaihtajia ja toisaalta, miten alalla jo työskentelevät saataisiin pysymään työpaikalla tai edes alalla ja tekemään mahdollisimman pitkiä työuria, tutkimuspäällikkö Timo Sinervo Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) sanoo.

THL:n tutkimuksen mukaan kotihoidossa hoidettiin lisääntynyttä ja entistä huonokuntoisempaa asiakasmäärää liian pienin resurssein vuonna 2016.

THL selvitti Työsuojelurahaston tuella toteutetussa tutkimuksessa vanhustenhuollon rakennemuutoksen vaikutuksia henkilöstön hyvinvointiin ja hoidon laatuun. Vanhuspalvelut ovat läpikäyneet nopean rakennemuutoksen, jossa on purettu laitoshoitoa ja siirretty painopistettä kotihoitoon. Aiempaa tietoa palvelurakenteen muutoksen vaikutuksista ei ole juurikaan ollut.

– Tuloksilla haluamme osaltamme olla vaikuttamassa vanhuspalveluissa työskentelevien työn ja työhyvinvoinnin kehittämiseen ja hoidon laadun parantamiseen, Sinervo toteaa.

Kotihoidon työ koetaan kielteisemmin

Tutkimuksessa yhdistettiin vanhuspalvelulain seurantatietoa kunnan palvelurakenteesta, työyksikön henkilöstömitoituksesta ja omistuksesta henkilöstökyselyyn, joka tehtiin vuodenvaihteessa 2015–2016. Kyselyyn vastasi 2 103 työntekijää 273 työyksiköstä.

Tutkimuksen keskeisen tuloksen mukaan kotihoidon työntekijät kokivat erilaista kuormitusta, rasitusoireita ja halukkuutta työpaikan vaihtamiseen enemmän kuin työntekijät ympärivuorokautisessa hoidossa. Ympärivuorokautiseen hoitoon tässä tutkimuksessa luettiin tehostettu palveluasuminen, vanhainkodit, yhdistetty palveluasuminen ja terveyskeskuksen vuodeosasto.

– Erot olivat pieniä, mutta merkittävää on, että kotihoidon työntekijät kokivat työnsä kuormittavammaksi lähes kaikkien tekijöiden osalta, Sinervo sanoo.

Aiemman tutkimustiedon mukaan ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä kuormitusta on ollut enemmän kuin kotihoidossa. Esimeriksi hoitajiin kohdistuva väkivalta on niissä sen sijaan edelleen yleistä.

 – Vanhuspalveluissa työntekijätarve kasvaa väistämättä. Jotta ala onnistuu houkuttelemaan uusia työntekijöitä ja pitämään vanhat, työtä ja työhyvinvointia on kehitettävä, Timo Sinervo toteaa.

– Vanhuspalveluissa työntekijätarve kasvaa väistämättä. Jotta ala onnistuu houkuttelemaan uusia työntekijöitä ja pitämään vanhat, työtä ja työhyvinvointia on kehitettävä, Timo Sinervo toteaa.

Kotihoidossa aiempaa huonokuntoisempia asiakkaita

Kunnan tai kuntayhtymän palvelurakenne vaikutti selvästi kuormitukseen, rasitusoireisiin ja työpaikanvaihtohalukkuuteen.

– Kun kotihoitoa on lisätty, siellä hoidetaan paljon enemmän ja entistä huonokuntoisempia asiakkaita. Asiakkaiden huonokuntoisuus vaikutti kotihoidossa siten, että henkilöstö voi huonommin. Aiempaa huonokuntoisempien asiakkaiden hoitaminen kotihoidossa heijastuu myös ympärivuorokautiseen hoivaan ja huonontaa siellä työntekijöiden jaksamista. Myös palvelun laatu nähtiin heikompana kauttaaltaan, Sinervo kertoo.

Silloin kun kunnassa tai kuntayhtymässä oli runsaasti laitospalveluita ja tehostettua palveluasumista, henkilöstön kuormitus oli kauttaaltaan vähäisempää ja hoidon laatu parempi.

Tutkimus ei voi ottaa kantaa siihen, hoidetaanko kotihoidossa liian huonokuntoisia asiakkaita – tai onko kotihoitoa painottava politiikka oikea tai väärä. Se voidaan todeta, että kyselyn ajankohtana kotihoidon henkilöstömäärä oli pieni, eli lisääntynyttä ja entistä huonokuntoisempaa asiakasmäärää hoidettiin liian pienin resurssein.

Henkilöstömitoituksella ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä kuormitukseen, vaikka yhteys oli suhteellisen voimakas. Tämä selittynee Sinervon mukaan sillä, että henkilöstömitoituksessa oli varsin vähän vaihtelua yksiköiden välillä eikä asiakasrakennetta kyetty ottamaan huomioon. Kotihoidon henkilöstömäärää on kyselyn jälkeen lisätty.

Tiimityöhön ja johtamisen oikeudenmukaisuuteen huomiota

Palvelurakenteen sijaan henkilöstön kuormituksessa keskeisimpiä ongelmakohtia olivat kuitenkin kiire, johtamisen oikeudenmukaisuus ja tiimityön toimivuus.

Erityisesti kotihoidon henkilöstö kuvasi työtään liukuhihnamaisen kiireiseksi. Kaikissa palvelumuodoissa yli 30 prosenttia koki melko tai erittäin usein, että työtä ei ehdi tehdä kunnolla – kotihoidossa 51 prosenttia. Tästä koitui työntekijöille myös eettistä kuormaa, koska he joutuivat ehtiäkseen tehdä kaiken rikkomaan sääntöjä ja oikaisemaan mutkia.

”Perushyvällä johtamisella voitaisiin saavuttaa paljon. Se ei edes maksa ylimääräistä.”

– Vaikka kotihoidossa työskennellään asiakkaan luona yksin, tiimityöhön kohdistuu odotuksia, ja sen kehittämiseen olisi edelleen panostettava. Tiimien itsenäisyyttä on jo pyrittykin edistämään. Tiimien asiakasmäärien pitäisi kuitenkin olla riittävän pieniä, mutta käytössä olevat toiminnanohjausjärjestelmät perustuvat usein suurempiin alueisiin, mikä on haitannut tavoitteiden saavuttamista.

Sinervo nostaa esiin kuulun hollantilaisen Buurtzorg-mallin, jota kokeillaan parhaillaan Suomessa kahdessa kunnassa. Hankkeessa toimivat yhteistyössä Arcada, THL, Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja Hanken. Tutkimusta on rahoittamassa Työsuojelurahasto.

Alkuperäisessä Buurtzorg-mallissa on olennaista tiimien itseohjautuvuus, esimiehiä ei ole. Pienet ja myös asiakasmäärältään pienet tiimit keskittyvät olennaiseen: he tuntevat asiakkaansa hyvin ja keskittyvät asiakastyöhön. Suomalaisessa kokeilussa on edelleen esimiehiä ainakin tässä vaiheessa.

Tiimityön lisäksi johtamisessa on Sinervon mukaan kehitettävää, sillä kotihoidon henkilöstöä kuormittaa poukkoileva, epäselvä ja hierarkkinen johtaminen.

– Perushyvällä johtamisella voitaisiin saavuttaa paljon. Se ei edes maksa ylimääräistä. Työntekijöillä pitäisi olla selkeät tavoitteet, ja heidän tulisi tietää, mitä heiltä odotetaan. Johdon tehtävä on tarjota siihen resurssit. Johtamisen pitää olla oikeudenmukaista, tiimityön pitää toimia ja työssä pitää olla riittävästi itsenäisyyttä, Sinervo tiivistää.

Lisätietoa Työsuojelurahaston verkkosivuilta: Vanhuspalveluiden henkilöstö ja työn tuloksellisuus rakennemuutoksessa.