Kotviminen antaa uusia ideoita ja parantaa työhyvinvointia

Kotvimisen vallankumous -tietokirja on ensimmäinen suomalainen prokrastinaatiota eli lykkäämistä ja vetkuttelua käsittelevä tietoteos. Työsuojelurahasto tuki Jenny Kangasvuon kirjoitustyötä stipendillä.

Työhyvinvointi | 14.3.2019

Kotviminen antaa uusia ideoita ja parantaa työhyvinvointia

Teksti: Jenny Kangasvuo

Kuva: Matti Möttönen

Prokrastinaatio – vetkuttelu, lykkääminen – nähdään usein haitallisena toimintatapana, joka vähentää työn tehokkuutta ja lisää viivästyksiä. Prokrastinaatiota voi tarkastella kuitenkin myös myönteisestä näkökulmasta. Näkökulman kääntämisen välineenä toimii kotvimisen käsite.

Kotviminen on itämurteissa käytetty sana, jolla on viitattu työn keskeyttämiseen joksikin aikaa. Kotviminen ilmenee tuumailuna, kohteettomana puuhasteluna ja odotteluna. Merkille pantavaa on kuitenkin se, että kotviminen on olennainen osa työtä, ei työn viivästymistä. Se on tauko, jota ilman työ ei valmistu. Kotviminen tarkoitti esimerkiksi tauon pitämistä kalastaessa, jotta kaloilla olisi mahdollisuus palata apajalle. Kotviminen-sanaan sisältyy ajatus siitä, että se on tärkeä osa työntekoa ja sille hyödyllistä.

Kotvimisen tarpeellisuus saa tukea myös aivo- ja luovuustutkimuksista. Aivojen toiminnan kannalta on hyödyllistä, että intensiivisen keskittymisen ja joutilaamman haahuilun jaksot vaihtelevat. Luovia ratkaisuja ei synny pakottamalla ja keskittymällä, vaan antamalla aivoille mahdollisuus levätä ja luoda uusia assosiaatioketjuja.

Nykyisessä työelämässä kotvimiselle olisi tarvetta. Tehokkuuden ja tuottavuuden vaatimukset työpaikoilla kuitenkin vähentävät mahdollisuuksia tauottaa työprosessia niissä kohdin kuin se olisi työn kannalta tarpeellista ja työntekijän hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä.

Se, miten hyödyllistä tai haitallista asioiden lykkääminen on, riippuu alasta, työtehtävästä ja työprosessin vaiheesta.

Työsuojelurahaston osittain rahoittamaa Kotvimisen vallankumous -tietokirjaa varten haastateltiin eri alojen edustajia. Se, miten hyödyllistä tai haitallista asioiden lykkääminen on, riippuu alasta, työtehtävästä ja työprosessin vaiheesta. Usein asioiden lykkääminen on osa työpaikkakulttuuria ja kytkeytyy ajanpuutteeseen. Kiirepuhe ja työn tauottamisen paheksuminen heikentävät työtehoa ja työhyvinvointia. Kiiretilanteissa epämieluisia ja epäselviä työtehtäviä lykätään, pahimmillaan jopa niin, että työpaikan toiminnan kannalta kriittiset tehtävät, kuten dokumentointi, jätetään kokonaan tekemättä. Tästä huolimatta työpaikoilla ei usein ole lupaa pysähtyä miettimään työtehtävien priorisointia ja niiden mielekkyyttä.

Prokrastinaation voi nähdä myös oireena. Jos koko työyhteisö lykkää ja viivyttelee, se voi ilmaista huonoa työilmapiiriä, tehottomasti suunniteltuja prosesseja tai jopa työntekijöiden hiljaista kapinaa. Jos työtehtävät ovat epäselviä tai niitä on liikaa, on väistämätöntä, että niitä vetkutellaan. Tällaista huonosta työn organisoinnista johtuvaa prokrastinaatiota ei voi luonnehtia myönteiseksi kotvimiseksi. Yksilön tasolla tehtävien lykkääminen ja niissä jumittaminen puolestaan voivat kertoa diagnosoimattoman keskittymishäiriön tai uhkaavan työuupumuksen kaltaisista ongelmista.

Onkin erotettava toisistaan haitallinen lykkääminen ja viivyttely – vääjääminen – ja hyödyllinen tuumailu – kotviminen. Ongelmallista on kuitenkin se, että kielteisen ja myönteisen viivyttelyn ja lykkäämisen eron havaitseminen voi olla vaikeaa. Varsinkin asiantuntija- ja tietotyö, jotka edellyttävät tekijältään itsensä johtamista, ovat alttiita sekä kielteiselle että myönteiselle prokrastinaation muodolle sekä työhön liittyville riittämättömyyyden tunteille.

Jenny Kangasvuo teki 13 haastattelua Kotvimisen vallankumous -tietokirjaa varten. Osa haastateltavista oli oman alansa asiantuntijoita, osa kokemusasiantuntijoita. Kangasvuo käytti haastatteluja kirjan lukujen kirjoittamisessa.
Jenny Kangasvuo teki 13 haastattelua Kotvimisen vallankumous -tietokirjaa varten. Osa haastateltavista oli oman alansa asiantuntijoita, osa kokemusasiantuntijoita. Kangasvuo käytti haastatteluja kirjan lukujen kirjoittamisessa.

Erityisen tyypillistä on kirjoitustyön vetkuttelu, riippumatta siitä, onko kirjoitettavana tutkimus, raportti vai kaunokirjallista tekstiä. Haastateltavat tunsivat vetkuttelusta syyllisyyttä. Usein kuitenkin kävi myöhemmin ilmi, että lykkääminen ja vetkuttelu olikin kirjoitusprosessin kannalta olennaista: kyse olikin juuri kotvimisesta, joka tuki kirjoittamistyötä. Haitallista ei ollut kotviminen sinänsä, vaan siitä tunnettu ahdistus ja syyllisyys.

Parhaiksi kotvimisen keinoiksi haastateltavat kertoivat työtehtävien vaihtelun. Tilanteessa, jossa teksti ei kulje, voi siirtyä selvittelemään vaikkapa veroasioita; jos myyntisoiton tekeminen takkuaa, voi antaa itselleen luvan keskittyä pitkään roikkuneeseen dokumentaatioon. Myös liikunta ja jonkin työhön täysin liittymättömän asian tekeminen, kuten käsityöt tai siivous, nähtiin hyödyllisinä jumituksen katkaisijoina.

Olennaista onkin tunnistaa sekä ne työprosessin kohdat, joissa kotviminen on tarpeellista, että työntekoa tukevat kotvimisen tavat. Tärkeää on myös myöntää, että aina työnteko ei luista, eikä jokainen päivä voi olla tehokas ja hyödyllinen. Myös kielteisille työhön liittyville tunteille on annettava tilaa. Tietty määrä ahdistusta kuuluu työn luonteeseen. Keskeneräisyys ja epävarmuus ovat osa ihmisyyttä.

Mitä mieltä olit artikkelista?

Vastauksia kpl