Raija Heimosen (vasemmalla) ja Kirsi Timosen mukaan sopimisen toimintamallit elävät koko ajan. Esimerkiksi yrityksen sukupolven vaihdos tai yrityskauppa voi vaikuttaa nopeastikin paikalliseen sopimisen tapoihin.
Työhyvinvointi | 12.5.2019Paikallinen sopimus syntyy luottamuksesta
Teksti: Camilla Ukkonen
Kuva: Liisa Takala
Luottamusta, yhteistyötä ja aikaa. Yrityksissä tehtävä paikallinen sopiminen saadaan toimivaksi kaikille osapuolille pitkäjänteisellä työllä. Lisäksi sopiminen kannattaa aloittaa hyvän sään aikaan.
”Kakofoninen”, kuvaa tutkija Raija Heimonen tämänhetkistä keskustelua paikallisesta sopimisesta.
Äänenpainot paikallisesta sopimisesta ovat ristiriitaisia etenkin median palstoilla, joilla sopiminen esitetään joko Suomen talouden pelastajana tai työntekijöiden riistona.
Latautuneeseen keskusteluun on jo pitkään kaivattu riippumatonta tietoa tosielämästä, jota tuo ensimmäisenä Pellervon taloustutkimus PTT:n ja Työterveyslaitoksen kartoitus suomalaisyritysten sopimistavoista.
”Tutkimus antaa äänen työntekijöille ja yrityksille, jotka paikallista sopimista käytännössä tekevät”, PTT:llä työskentelevä Heimonen kertoo.
Tuttu tuntematon käsite
Yksi syy värikkäälle keskustelulle on paikallisen sopimisen käsite itsessään, jolle ei ole yksiselitteistä määritelmää. Yleensä sillä tarkoitetaan oikeutta sopia joistain työehtosopimuksessa mainituista asioista työpaikkakohtaisesti toisin, vaikkapa työaikajoustoista, etätyöstä tai kannustinpalkkauksen tavoista.
Paikallisen sopimisen mahdollisuudet ja vaatimukset tunnettiin vaihtelevasti myös niissä 22 yrityksessä, jotka osallistuivat huhtikuussa julkistettuun tutkimukseen.
”Suurin osa yrityksistä tunsi paikallisen sopimisen hyvin. Mutta vastaavasti osa yrityksistä oli tehnyt sopimista tietämättään”, Työterveyslaitoksen tutkija Kirsi Timonen kertoo.
Paikallisen sopimisen hyvät käytänteet ja esteet teknologiateollisuudessa -tutkimuksessa mukana olleet organisaatiot olivat pieniä, keskisuuria ja suuria yrityksiä Pohjanmaalta, Lapista, Savosta, Uudeltamaalta ja Varsinais-Suomesta.
Tutkimukseen valittiin teknologia-alan yrityksiä, koska alalla on panostettu paikallisen sopimisen kehittämiseen. Kokonaiskuvaa luovan laadullisen tutkimuksen tulokset hyödyttävät kuitenkin myös muilla aloilla toimivia.
Yksin puurtajia ja yhdessä oivaltajia
Tutkimuksen työpajoissa ja haastatteluissa selvitettiin työnantajan ja työntekijöiden edustajien näkemyksiä paikallisen sopimisen käytännöistä, joissa löytyi suuria eroja yritysten välillä. Yritykset jaettiin neljään ryhmään erojen pohjalta.
Yksinpuurtajiksi nimetyn ryhmän yrityksissä työntekijät suhtautuvat sopimiseen usein epäillen. Siipirikkojen joukossa luottamus osapuolten välillä taas on saanut kolauksia ainakin hetkeksi.
Yhteisöllisten ryhmään kuului useita perheyritystaustaisia yrityksiä ja niitä leimasi epämuodollinen toimintakulttuuri.
”Yhdessä oivaltajissa paikallinen sopiminen on rakentunut luonnolliseksi osaksi arkipäivää. Näissä yrityksissä vallitsee jatkuvan kehittämisen asenne”, kuvailee Timonen.
Yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä
Mitä Yhdessä oivaltajiin kuuluvat yritykset sitten tekivät toisin kuin muut?
”He ovat oppineet tekemään yhteistyötä pitkän ajan kuluessa, usein yrityksen eloonjäämiskamppailun kautta ja usean sukupolven ajan”, Raija Heimonen vastaa.
Tärkeimmiksi yritysten eroja selittäviksi tekijöiksi nousikin tutkimuksessa yhteistyötapa ja luottamuksen määrä. Erityisesti luottamus neuvottelijaosapuolten välillä on kriittinen edellytys ja samalla haaste.
”Luottamusta ei voida tuoda yrityksiin ulkoa, vaan se on rakennettava itse. Sitä lisäävät yhteiset kokemukset, liiketoiminnan ylä- ja alamäet”, Kirsi Timonen sanoo.
Juuri avoin viestintä osoittautui luottamuksen ja yhteistyön olennaiseksi välineeksi.
Tutkimus osoitti, että tarvitaan yhteistyön tekemistä kaikilla tasoilla sekä aikaa, jotta paikallisen sopimisen mahdollistava yhteistyön kulttuuri ehtii juurtua.
Asioista ei tarvitse olla samaa mieltä
Luottamus ei tarkoita jatkuvaa yksimielisyyttä, tutkijat huomauttavat.
”Asioista ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta niistä on pystyttävä puhumaan”, Raija Heimonen korostaa.
Juuri avoin viestintä osoittautui luottamuksen ja yhteistyön olennaiseksi välineeksi. Yhdessä oivaltajien ryhmässä viestintä oli säännönmukaista ja toisaalta myös vapaamuotoista ja epämuodollista.
”Spontaanit ”mitä kuuluu” -tervehdykset ovat yhtä tärkeitä kuin sovitut viikkopalaverit”, Heimonen sanoo.
Harjoittele hyvinä aikoina
Tutkijat suosittelevat etenemään paikallisessa sopimisessa yrityksen valmiuksien mukaan: kaikki yritykset eivät ole vielä valmiita paikalliseen sopimiseen, vaikka siihen halua olisikin.
Heimosen ja Timosen mukaan paikallista sopimista kannattaa ajatella kehittämistyökaluna, jolla tavoitellaan paitsi kilpailuetua myös työhyvinvointia.
Tämän kehitystyön avuksi tutkijat ovat laatineet tutkimuksen tulosten pohjalta arviointimallin, jota eri alojen yritykset voivat käyttää omassa sopimisessaan.
”Sopimustyössä kannattaa lähteä liikkeelle yrityksen omasta lähtökohdista ja tavoitteista, joille työehtosopimukset ja laki antavat raamit”, Heimonen kehottaa.
Ja työ kannattaa aloittaa hyvän sään aikaan.
”Paikallista sopimista kannattaa aloittaa hyvinä aikoina, vaikeuksien keskellä ei kannata lähteä harjoittelemaan”, Timonen neuvoo.
Lisätietoja Työsuojelurahaston nettisivuilta: Kokemukset paikallisen sopimisen hyvistä käytänteistä ja esteistä teknologiateollisuudessa (yhteishankkeet 118106 ja 118110).
Mitä mieltä olit artikkelista?
Vastauksia 0 kpl
