Palkitseminen auttaa jaksa­maan ja sitout­taa – myös hoito­alalla

18 miljoonaa terveydenhuollon ammattilaista. Näin monta uutta tekijää tarvitaan vuoteen 2030 mennessä Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan.

Vaikka suurin ammattilaisvaje nähdään Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa, uupuu Euroopastakin tuhansittain uusia hoitajia jo nyt. Myös Suomessa tilanne alkaa olla akuutti.

Kuinka hoitoalalle saataisiin houkuteltua uusia tekijöitä? Entä miten saataisiin nykyiset ammattilaiset pysymään työssään?

”Kunhan vaan huomioitaisiin”

Yksi vastaus pulmaan löytyy palkitsemisesta. Kaksi neljäsosaa 400 sairaanhoitajasta nimittäin sanoo palkitsemisen sitouttavan työnantajaan.

– Ja peräti kolme neljästä sairaanhoitajasta sanoo palkitsemisen vaikuttavan työssä jaksamiseen, kertoo terveystieteen tohtori Jaana Seitovirta väitöstutkimuksensa tuloksista.

Jos olisin päättäjä, tähän laittaisin kaikki paukut.

Työsuojelurahasto on tukenut Seitovirran väitöstutkimuksen loppuunsaattamista stipendillä.

Eräissä tutkimuksissa palkitsemisjärjestelmän on nähty vaikuttavan potilasturvallisuuteen ja tulokseen asti.

Erilaisia palkitsemisen tapoja, kuten kokemuslisiä ja koulutuksia kyllä käytetään suomalaisessa terveydenhuollossa jo nykyisellään. Silti sairaanhoitajien kokemuksissa nousevat esille riittämätön palkitseminen, niin aineellinen kuin aineetonkin.

”Työ sinänsä palkitsee”

Seitovirran kansainvälistä huomiota saaneessa tutkimuksessa kysyttiin sairaanhoitajilta itseltään, mikä heitä palkitsee. Tutkimukseen osallistui hoitajia julkisen sektorin perusterveydenhuollosta ja erikoissairaanhoidosta sekä yksityiseltä sektorilta.

Korkeimmat vastausarvot sai ­–­ ehkä hieman yllättäen – asiakas- ja potilastyö.

Parhaiten toimii kokonaisuus, jossa on sekä aineellisia että aineettomia keinoja.

Seitovirta arvioi tuloksen heijastavan tämän päivän ongelmaa: hoitotyön ydintä ei pystytä tekemään niin hyvin kuin tarvetta ja halua olisi. Jos hoitokulttuuri korostaisi nykyistä enemmän asiakasta, tuettaisiin myös hoitajien työtä.

– Jos olisin päättäjä, tähän asiaan laittaisin kaikki paukut.

”Pystyy sopia, että voinks mä ottaa nää vapaana”

Seitovirran tutkimuksessa kakkossijalle palkitsevuudessa nousivat työajan järjestelyt, kuten työajan joustot, riittävä aika palautua vuorojen välillä tai mahdollisuus palkattomaan vapaaseen.

– Työajan järjestelyt ovat aika yksinkertainen palkitsemistapa. Silti työajan järjestelyillä voidaan koettaa tukea työssä jaksamista ja hoitajan työn ja vapaa-ajan tasapainoa, Seitovirta sanoo.

Kaiken kaikkiaan monet aineettomat palkitsemisen tavat sai korkeimmat arvot Seitovirran kehittämässä palkitsemisen mittarissa.

– Tulos ei silti tarkoita, että jo nyt matalaksi koetusta palkasta tingittäisiin, Seitovirta korostaa.

Palkitsemisen kokonaisuus, jossa on sekä aineellisia että aineettomia keinoja, toimii hoitoalallakin parhaiten.

”Esimies kuuntelee, mitä mulla on asiaa”

Miten sitten rakentaa hyvä palkitsemisjärjestelmä terveydenhuoltoalalle?

Sitä pitää Seitovirran mukaan kysyä ammattilaisilta itseltään: mikä heitä auttaa jaksamaan työssä? Mikä heitä oikeasti palkitsee?

– Tärkeintä on työntekijöiden kuuntelu, palkitsemisen oikeudenmukaisuus, avoimuus, johdonmukaisuus ja selkeys. Lisäksi palkitsemisen perusteiden ja arvioinnin pitää olla ymmärrettäviä.

Eri palkitsemisen tavoista pitää myös muistaa kertoa, sillä piiloon jäävät palkitsemisen keinot voivat luoda tyytymättömyyttä.­

– Johtamisessa on tärkeä huolehtia erityisesti uusista työntekijöistä, jotta heillä on sama tietämys palkitsemisen tavoista kuin muilla.

Seitovirran kattavaa tutkimusta voidaan soveltaa myös hoitoalan ulkopuolella.

– Kuka tahansa meistä kaipaa tunnustusta hyvin tehdystä työstä ja kannustusta ohjaamaan työtä oikeaan suuntaan, Seitovirta summaa palkitsemisen ydintä.

Väliotsikoiden lainaukset poimittu Jaana Seitovirran tutkimuksen haastatteluaineistosta.