Reilu pomo on työlle hyvä
Työhyvinvointi | 22.4.2015

Reilu pomo on työlle hyvä

Teksti: Hannu Kaskinen

Kuva: Ari Korkala

Pitkäjänteisimmin työssä hyvinvointia edistää oikeudenmukainen lähiesimies. Hän jakaa työt tasapuolisesti, joten työ on hallittavissa, ja työntekijä palautuu työstään vapaa-ajalla.

Suomen, Ruotsin ja Saksan laajassa tutkimuksessa paneuduttiin moniin johtamistyyleihin, jotta johtamisen ja työhyvinvoinnin yhteyksistä saataisiin monipuolinen kuva. Suomalaistutkimusta johti psykologian professori Ulla Kinnunen Tampereen yliopistosta.

Kinnunen huomauttaa, että syyn ja seurauksen suhde ei ole niin yksiselitteinen, että vain hyvä johtaminen tuottaa työhyvinvointia, sillä työhyvinvointi tuottaa myös hyvää johtamista.

Myös muut myönteiset ja yksilökeskeiset johtamistyylit, kuten tranformationaalinen eli muutosjohtaminen ja autenttinen eli aito johtaminen, edistävät työhyvinvointia.

Työstä terveesti irti

Työpaikoilla johtamisen oikeudenmukaisuus siis lisää työssä jaksamista ja psykologista terveyttä. Toisaalta myös se, että työntekijä pystyy vapaa-ajallaan irrottautumaan työstään, lisää esimiehen myönteistä käyttäytymistä. Työstä irrottautuminen auttaa palautumaan työkuormituksesta ja uusimaan voimavaroja.

Jos johtaja käyttäytyy loukkaavasti, työntekijän on vaikea palautua työstä vapaa-ajalla.

Etenkin lähijohtamisen epäoikeudenmukaisuus ennusti työntekijälle työuupumusta, työstä irrottautumisen vaikeutta ja masennusoireita. Jos johtaja käyttäytyi loukkaavasti, työstä vapaa-ajalla palautuminen vaikeutui suuresti.

Tutkimus ei vastaa muna vai kana -kysymykseen eli siihen, kumpaan pitäisi ensisijaisesti vaikuttaa: johtamiseen vai työntekijöiden vointiin. Lienee tärkeää edistää sekä johtamisen oikeudenmukaisuutta että työntekijöiden irrottautumista työstä vapaa-ajallaan.

Työstä irrottautuminen on jollekin lenkkeilyä, toiselle teatteria ja kolmannelle perhe-elämää. Vapaa-aikaan ei työnantaja juuri voi suoraan vaikuttaa kuin liikunta- ja kulttuurisetelejä jakamalla.

Työpaikkojen oloja parantamalla työnantaja kuitenkin helpottaa työntekijän työstä palautumista. Jos työolot ja -kokemukset paranevat, ilmeisesti myös alaisten psykososiaalinen terveys kohenee.

Hyvä henki tuo joustoa

Johtaminen on sosiaalinen prosessi, johon vaikuttavat niin esimiehet ja työntekijät kuin työn ja organisaation ominaisuudet. Niinpä Kinnusen johtamassa tutkimuksessa perehdyttiin johtajuuden ja hyvinvoinnin lisäksi työn vaatimuksiin ja henkilöstön voimavaroihin.

Jos työyksikössä on selvät tavoitteet ja hyvä ilmapiiri, odotettavissa on työhyvinvointia. Keskeistä on se, että työntekijä pystyy riittävästi vaikuttamaan omaan työhönsä ja voi osallistua päätöksentekoon myös työympäristöstään.

Hyvä ilmapiiri tarkoittaa sitä, että jokaisen osallistumista tuetaan ja toimintaa suunnataan kehittämiseen.

”Hyvässä tiimi-ilmastossa tiedetään, jos työkaverilla on jokin työtä haittaava fyysinen tai henkinen vaiva, ja se pystytään ottamaan huomioon. Hyvässä työilmapiirissä tasapuolisuus ei tarkoita sitä, että kaikkien tarvitsee tehdä yhtä paljon”, Kinnunen selventää.

Työntekijän pomoarvio lieveni

Tutkijat punnitsivat myös työntekijöiden ja lähiesimiesten arviointien eroja ja työntekijöiden näkemysten muutoksia kahtena tutkimusvuonna.

Selvimmin erosivat työntekijöiden ja esimiesten arviot johtajuudesta: Työntekijät arvioivat esimiehiä joka mittarilla kriittisemmin kuin esimiehet itseään. Kahden ensimmäisen kyselyn välissä, noin 14 kuukauden aikana, työntekijät kuitenkin keskimäärin lievensivät kielteisimpiä arvioitaan työstä, johtajuudesta ja hyvinvoinnista.

”Se edistää aina työhyvinvointia, jos esimies ratkoo työyhteisön ristiriitoja ottamalla kaikkien osapuolten näkemykset huomioon”, Kinnunen havainnoi.

Työntekijöiden arvioiden myönteistymisen syy jäi epäselväksi. Kinnunen olettaa syiksi työpaikan muutokset, esimiehen muuttumisen mutta myös tutkimuksen.

Kinnunen sanoo, että tutkimuksessa saatu Ruotsin ja Suomen myönteisyyttä painottava käsitys johtajuudesta on odotettu, sillä maat kuuluvat ”samaan pohjoismaiseen hyvinvointivaltioklusteriin”. Kaikissa kolmessa maassa tutkittiin kuntatyöntekijöitä, Saksassa lisäksi yksityisen sektorin työntekijöitä.

Seurantatutkimuksen kyselyt tehtiin keväällä 2011, alkukesällä 2012 ja alkuvuonna 2013. Suomessa neljän kaupungin työntekijöitä ja heidän esimiehensä vastasivat kyselyyn. Kaikkiin kolmeen kyselyyn vastasi 189 työntekijää ja 34 esimiestä. Vastanneista enemmistö oli naisia ja suurin ikäryhmä koostui 46–55-vuotiaista. Yleisimmin vastaajat toimivat lastenhoidossa, opetuksessa, siivouksessa tai ruokapalvelussa.

Mitä mieltä olit artikkelista?

Vastauksia kpl