Tutkimusprofessori Mikko Härmä Työterveyslaitokselta johti tutkimusta, joka konkretisoi vuorotyön moninaisuutta. Tutkimusprofessori Mikko Härmä Työterveyslaitokselta johti tutkimusta, joka konkretisoi vuorotyön moninaisuutta.

Työhyvinvointi

• 23.04.2019

Eri työaika­muodoista isoja kuormituksia

Lyhyet työvuorovälit, yötyömäärät ja pitkät työrupeamat ovat työaikojen kuormittavimmat piirteet. Näin päätellään Työterveyslaitoksen laajassa tutkimuksessa, jossa paneuduttiin sosiaali- ja terveysalan jaksotyöaikoihin.

Erityisesti lyhyimmät eli alle 11 tunnin työvuorovälit väsyttävät, mutta ne myös lisäävät tapaturmia ja sairauspoissaoloja.

Yötyötä sisältävä vuorotyö väsyttää erityisesti vapaapäivinä. Jos peräkkäisiä yövuoroja on useita, tällä on vahva yhteys sekä väsymiseen että unettomuuteen. Yövuorotyössä lisääntyvät myös työn ja muun elämän yhteensovittamisen ongelmat sekä eläköitymisaikeet.

Varsinkin yli neljällä perättäisellä yövuorolla ja lyhyillä – enintään kolmen päivän sairauspoissaoloilla – on selvä yhteys. Yli neljällä toisiaan seuraavalla yövuorolla on lisäksi melko selvä yhteys pitkiin sairauspoissaoloihin.

Tällaisia havaintoja Työterveyslaitoksen tutkijat tekivät Työsuojelurahaston rahoittamassa tutkimuksessa.

Tutkittavina olivat yli 150 000 henkilön työaika- ja sairauspoissaolotiedot, jotka saatiin osallistujaorganisaatioiden käyttämästä Titania® vuorosuunnitteluohjelmistosta vuosina 2000–2017. Nämä tiedot yhdistettiin sairaalahenkilöstön hyvinvointitutkimuksen kyselyaineistoon vuosilta 2004–2017 ja kansallisten rekisterien tapaturmatietoihin.

Ikääntyneille mieluusti päivätyö

Yli 50-vuotiaat kuormittuvat eniten pitkistä kokonaistyöajoista. Varsinkin yli 50-vuotiaat naiset hyötyvät eniten päivätyöhön siirtymisestä sekä yövuorojen ja lyhyiden työvuorovälien vähentämisestä.

Toisaalta alle 40-vuotiaat hyötyvät eniten lyhennettyyn eli korkeintaan 35-tuntiseen kokonaistyöaikaan siirtymisestä. Tämän ikäluokan tutkituista valtaosa oli pienten lasten äitejä.

Naiset raportoivat työssään miehiä enemmän väsymystä sekä työkiireen vuoksi että muutoksista työaikojen pituudessa tai työaikamuodossa. Varsinkin kiireentuntu yhdistyy eläkeaikomuksiin.

Yli 48 tunnin työviikko väsyttää myös vapaapäivinä.

Pitkä työjakso toi tapaturmia

Työterveyslaitoksen tutkijaryhmää johtanut tutkimusprofessori Mikko Härmä kertoo, että tapaturmia sattuu useimmin yli 12 tuntia kestäneessä työjaksossa. Tapaturmariski kasvaa myös yövuorojen jälkeen ja iltatyössä, kun iltavuoroja on useita peräkkäin.

– Tapaturma-alttiutta vähentää yövuorossa valvontatehtävien iso osuus, Härmä huomauttaa.

Yli 40 tunnin kokonaistyöaika lisää työajan väsymystä ja yli 48 tunnin työviikko väsyttää myös vapaapäivinä.

Yllättäen pisimpiä työviikkoja tekevillä on muita vähemmän pitkiä sairauspoissaoloja. Härmä päättelee tämän selittyvän valikoitumisella eli terveimmät haluavat tehdä pitkiä työjaksoja.

– Myös yötyöhön valikoituvat henkilöt, joille yötyö sopii elämäntilanteen vuoksi. Yököt edustavat vain muutamaa prosenttia aineistosta, Härmä taustoittaa.

Hän tietää, että usein työntekijä valitsee työvuoronsa vapaa-ajan tai korvauksen näkökulmasta, ei terveyden. Eniten maksetaan sunnuntaivuoroista, joten ne ovat haluttuja.

Työterveyslaitoksen tutkijat hakivat työaikapiirteistä tietoa työkuormituksen vähentämiseksi. Tutkimusprofessori Mikko Härmä ryhmineen paneutui työntekijöiden terveystietoihin ja työhön osallistumiseen.

Työterveyslaitoksen tutkijat hakivat työaikapiirteistä tietoa työkuormituksen vähentämiseksi. Tutkimusprofessori Mikko Härmä ryhmineen paneutui työntekijöiden terveystietoihin ja työhön osallistumiseen.

Työntekijää syytä kuulla

Iltatyö lisäsi tutkituista vuoropiirteistä voimakkaimmin työn ja muun elämän yhteensovittamisen vaikeuksia ja unettomuutta. Lisäksi runsas iltatyö ennusti sairauspoissaoloja.

Härmä kertoo, että työaikojen kuormittavuutta on onneksi otettu huomioon. Helsingin kaupunki muutti vuorosuunnittelua, mikä vähensi lyhyitä vuorovälejä ja pitkiä yövuoroja sekä työn psyykkistä kuormitusta.

– Jos jaksotyöntekijä pystyy vaikuttamaan työvuoroihinsa, se vähentää alkavia lyhyitä sairauspoissaoloja 6–10 prosenttia. Lisäksi tämä yhteisöllinen vuorosuunnittelu parantaa työn ja muun elämän yhteensovittamista. Tällaista on syytä jatkaa, Härmä sanoo.

Hän kuitenkin tähdentää, että edelleen tarvitaan vuoroergonomisia suosituksia, kun pyritään vähentämään väsymystä, tapaturmia ja vuorotyön pitkäaikaisia terveyshaittoja.

Työterveyslaitos aikoo päivittää jaksotyöaikojen kuormittavuuden raja-arvot 16. toukokuuta.

Lisätietoja Työsuojelurahaston verkkosivuilta: Työaikojen muutosten ja kehittämisinterventioiden vaikutukset työturvallisuuteen, työhyvinvointiin ja työuriin