Mira Karjalainen ei arvota työpaikkamindfulnessia hyvän ja pahan asteikolla vaan puhuu uushenkisestä työstä. Mira Karjalainen ei arvota työpaikkamindfulnessia hyvän ja pahan asteikolla vaan puhuu uushenkisestä työstä.

Tutkijan työ

• 16.05.2018

Työelämän mindfulnessista voi tulla suorittamista

Mira Karjalainen on monialainen työelämän tutkija, jonka kiinnostus kohdistuu trendikkäisiin työpaikkojen mindfulness-harjoituksiin. Hän ei halua olla ilonpilaaja mutta muistuttaa silti, että henkisyyden suorittamisesta voi tulla yksi työtaakka lisää.

Mira Karjalaiselta on useasti kysytty, miksi hän haluaa pilata ihmisiltä heidän kokemansa tyydytyksen mindfulnessin harjoittamisesta.

– En halua olla ilonpilaaja enkä tuomion pasuuna. Tietenkin jokainen saa harjoittaa mindfulnessia, ja olen itsekin meditoinut, joskus enemmän, joskus vähemmän. Jos ja kun ihminen kokee voivansa mindfulnessin ansiosta hyvin, se on hieno asia, enkä minä halua enkä voi sitä kieltää.

Karjalainen korostaa tutkivansa työpaikkamindfulnessia, jonka hän erottaa yksityisestä harjoituksesta. Kummallista hänen mielestään olisi, jos työn ja muun elämän rajojen hämärtyminen ja yksityiselämään kuuluvan alueen tuleminen osaksi työtä ei ansaitsisi ristivalotusta ja monipuolista tarkastelua.

– Uskontotieteilijänä minua tietenkin kiinnostavat erilaiset uudet henkisyyden muodot ja ilmentymät maallistuneessa kulttuurissa, jossa henkisyyden tavoittelu ei ole kadonnut minnekään. Se vain tapahtuu eri tavoin kuin ennen, kun kuunneltiin kirkossa pappia. Nyt sen tavoittelu voi lähteä vaikkapa oman stressaantuneen kehon eheyttämisestä.

Karjalainen ei arvota työpaikkamindfulnessia hyvän ja pahan asteikolla vaan puhuu uushenkisestä työstä.

– En myöskään ole poistamassa mindfulnessia työelämästä vaan haluan tarkastella, mitä merkityksiä harjoitus saa työnantajan tarjoamana, työpaikalla.

”On suuri vaara, että kilpailuhenkiset työntekijät alkavat suorittaa ja esittää henkisyyttä.”

Hengitä ja jaksa

Mindfulnessissa tavoitteena on hyväksyvä tietoinen läsnäolo. Siihen pyritään erilaisin harjoituksin, jotka juontuvat buddhalaisesta meditaatioperinteestä mutta jotka on välineellistetty ja kaupallistettu länsimaiselle ihmiselle sopivaksi kevytversioksi.

Harjoituksissa kiinnitetään huomio hengitykseen, aisteihin, tunteisiin ja ympäristöön ilman arvostelua, takertumista ja tähän hetkeen keskittyen.

Karjalainen tutki mindfulnessia etnografisen menetelmin – muun muassa osallistuvasti havainnoiden ja haastatellen – kansainvälisen organisaation Suomen-osastossa, jossa tehdään intensiivistä tietotyötä. Erittäin kilpailuhenkistä yritystä voi jopa pitää uusliberalistisen palvelutalouden airuena.

Ylitöihin oli firmassa jatkuva paine, ja työ kävi niin raskaaksi, että työntekijöitä oli vaikea pitää talossa. Burnout oli tuttua: jollain oli ollut burnouteja jo kaksi nuoresta iästään huolimatta, ja kolmas oli ehkä sillä hilkulla.

Työnantaja halusi lisätä henkisenä palikkana mindfulnessin tarjoamiensa liikuntapainotteisten hyvinvointipalveluiden täydennykseksi. Taustalla oli ajatus yksilön holistisesta wellbeingistä, eli kokonaisvaltaisesti hyvinvoivasta työntekijästä, joka voi toimia uudella tavalla arjessa mindfulnessin tuottaman läsnäolon ansiosta.

Ohjelmaan osallistuneet työntekijät hakivat apua ensisijaisesti työssä pärjäämiseen, kuten kiireen selättämiseen, ja parempaan keskittymiseen.

– Sellaisissa firmoissa työntekijöiden aivot ovat tärkein työnantajan omaisuus. Totta kai työnantaja haluaa napata uusia menetelmiä, jotta työntekijät voisivat hyvin eivätkä kärsisi stressistä ja uupuisi. Eikä siinä tavoitteessa mitään pahaa ole, Karjalainen sanoo.

– Näin kuitenkin työntekijän henkisyys valjastetaan yrityksen käyttöön. Hänen henkisyydestään ollaan kiinnostuneita, jotta hän olisi tuottavampi ja tehokkaampi työntekijä. Suuri vaara on lisäksi, että kaikki vastuu työn ongelmista ja liiasta työstä sälytetään yksilölle. Ongelmat lakaistaan maton alle ja sanotaan, että hengitäpäs nyt ja jaksa, vaikka pitäisi muuttaa rakenteita ja vähentää työmäärää.

Henkisesti vaikka pakolla

Työn rajojen hämärtyminen tarkoittaa sitä, että työn ja vapaa-ajan raja häipyy ja työ valuu uusille alueille. Työtä voidaan tehdä missä ja milloin hyvänsä.

Toisaalta työn alueelle tulee kokonaan uusia asioita. Karjalainen puhuu esteettisestä työstä ja tunnetyöstä. Tietyssä työssä on näytettävä tietynlaiselta: mieluiten tietenkin hyvältä ja hyvinvoivalta. Ei ole niinkään väliä sillä, voiko hyvin vaan että näyttää hyvinvoivalta. On myös herätettävä vastapuolessa tietynlaisia myönteisiä tunteita – etenkin palvelutyössä.

– Työntekijät tuottavat itsestään parasta versiota menestyäkseen työssä. Kun kilpailuhenkisille työntekijöille tuodaan mindfulnessia henkisyyden herättelijänä, on juuri se vaara, että he alkavat suorittaa ja esittää henkisyyttä, läsnäoloa ja mielenhallintaa, vaikka päässä olisi millainen mylläkkä.

– Samalla painetta kasvattaa se, että muut näyttävät niin henkistyneiltä mutta minä en osaa. Tällöin henkisyyden suorittamisesta tulee uusi työtaakka.

Mira Karjalainen: Mindfulness ja muuttuvat työn rajat vaativassa asiantuntijatyössä. Soveltava seurantatutkimus. Muu stipendi.