Eläkeaikaista työntekoa kannattaa suunnitella ajoissa

– Merkittävä osa yli 50-vuotiaista hoitajista oli Jatkis-hankkeemme kyselyn mukaan valmiita työskentelemään samalla alalla 63 ikävuoden jälkeen. Ikääntyvät tarvitsevat kuitenkin lisää tietoa eläkeuudistuksen tarjoamista vaihtoehdoista eläkkeelle jäämisen ja työssä jatkamisen kannalta, Monika von Bonsdorff sanoo.

Työhyvinvointi | 14.6.2019

Eläkeaikaista työntekoa kannattaa suunnitella ajoissa

Teksti: Leena Huovila

Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Aiemmin työuralla oli kuin takaseinä, jonka ainoasta ovesta poistuttiin eläkepäiville, kun aika koitti. Nyt takaseinässä on useita ovia, joiden takana on valintojen kirjo. Sekä työntekijät että työnantajat voisivat alkaa pohjustaa työntekijän loppu-uraa ja mahdollista eläkeaikaista työskentelyä ajoissa.

Vuoden 2017 eläkeuudistuksen keskeisiä tavoitteita on ollut työurien pidentäminen. Samalla esiin on noussut vahvemmin myös työssä jatkaminen eläkeiän jälkeen, sanoo eläkkeelle siirtymisen kysymyksiin perehtynyt Monika von Bonsdorff.

– Työstä vetäytymistä ja eläkkeelle siirtymistä ei enää nähdä yksittäisenä tapahtumana, vaan pikemminkin prosessina, joka voi sisältää useita työstä poistumisia ja takaisin palaamisia.

Kauppatieteiden tohtori von Bonsdorff toimii nyt Vaasan yliopistossa, Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa professorina ja akatemiatutkijana. Aiempi työpaikka oli Jyväskylän yliopisto, jossa hän osallistui Jatkis-hankkeeseen.

Jyväskylän yliopiston Jatkis-hanke, Ikääntyneiden työurat – työssä jatkaminen ja eläkkeellä työskentely (2015–2018), tuotti uutta tietoa yli 50-vuotiaiden hoitajien työuran loppuvaiheesta sekä eläkkeelle siirtymisen ja eläkkeellä työskentelyn aikomuksista. Tutkimuksen kontekstina oli vuoden 2017 eläkeuudistus ja tarve pidentää työuria.

”Tulevaisuuden hoitajatarpeita ei pystytä täyttämään vain koulutusta lisäämällä, vaan tarvitaan toimia nykyisten hoitajien työssä jatkamisen tukemiseen.”

Työsuojelurahasto palkitsi hankkeen 40-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi 5 000 euron tunnustusstipendillä toukokuussa 2019.

Tutkimus toteutettiin suomalaisessa yliopistosairaalassa. Väestön ikääntyminen näkyy eri tavoin eri toimialoilla. Eniten ikääntyneitä on julkisissa palveluissa, kuten terveydenhuollossa. Suomessa on tällä hetkellä 83 000 sairaanhoitajaa, joista 90 prosenttia toimii sosiaali- ja terveyspalveluissa.

– Ennusteiden mukaan tulevaisuuden hoitajatarpeita ei pystytä täyttämään vain koulutusta lisäämällä, vaan tarvitaan toimia nykyisten hoitajien työssä jatkamisen tukemiseen, von Bonsdorff sanoo.

Terveydentila ja talous vaikuttavat

– Eläkeaikainen työskentely viittaa laajasti työntekoon työuran loppuvaiheessa ja/tai eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Tällaisen työnteon määrä, luonne ja kesto voivat vaihdella. Eläkeajan työskentely voi olla osa-aikaista tai kokoaikaista, ja työnantaja voi olla sama tai joku toinen. Myös yrittäjyys on yksi eläkeaikaisen työskentelyn muoto, von Bonsdorff toteaa.

Tutkimustietoa eläkeaikaiseen työskentelyyn vaikuttavista tekijöistä ja käytännön toteutuksesta on vielä vähän. Aiemman tutkimustiedon mukaan yksilön terveyden ja taloudellisen tilanteen voidaan olettaa vaikuttavan siihen – samoin organisaatioon liittyvien ja yhteiskunnallisten tekijöiden.

– Lisärahan tarve tehnee Suomessakin yhä useammalle mielekkääksi tai jopa pakottaa eläkkeellä työskentelyyn, mikäli esimerkiksi pienipalkkaiselle yksineläjälle kertynyt eläke on riittämätön. Myös työpaikan sosiaaliset suhteet voivat nousta tärkeäksi vetovoimatekijäksi.

Yliopistosairaalassa tehdyn kyselyn mukaan jopa puolet yli 50-vuotiaista hoitajista oli 63 ikävuoden jälkeen jossain määrin halukkaita työskentelemään samalla alalla. Alanvaihtoon he eivät ryhtyisi. Hyväksi koettu työkyky ja oman uran hallinta olivat myönteisesti yhteydessä jatkamishalukkuuteen nykyisessä ammatissa.

– Eläkeuudistuskeskustelua on käyty kansantalouden näkökulmasta. Rinnalle kaivattaisiin yksilöllisempää lähestymistapaa, Monika von Bonsdorff toteaa.
– Eläkeuudistuskeskustelua on käyty kansantalouden näkökulmasta. Rinnalle kaivattaisiin yksilöllisempää lähestymistapaa, Monika von Bonsdorff toteaa.

Tutkimuksen aineistona käytettiin myös Eläketurvakeskuksen eläkerekisteriaineistoa, joka sekin korosti työkyvyn merkitystä, sillä huonoksi koettuna se selitti enneaikaista eläkkeelle jäämistä.

Edelleen kyselytutkimuksen mukaan työssä jatkamisen näkökulmasta hyvä työpaikan ilmapiiri, työaikajoustot sekä mielenkiintoiset työtehtävät koettiin tärkeinä tekijöinä työssä jatkamisen näkökulmasta.

– Esiin nousivat myös hyviksi koetut mahdollisuudet ammatillisen osaamisen hyödyntämiseen ja kehittämiseen. Ammatillinen osaaminen pitäisikin nähdä keskeisenä työkyvyn osa-alueena. Hoitajat toivoivat myös, että he pääsevät mukaan vaikuttamaan työn tekemiseen tapoihin ja osallistumaan päätöksentekoprosesseihin, missä on usein kehitettävää hierarkkisissa organisaatioissa.

Työkalu eläkeaikaista työskentelyä pohjustamaan

 Vuoden 2017 eläkeuudistus sisältää varsin vähän elementtejä, jotka edistäisivät työhyvinvoinnin ja työelämän laadun parantamista. Sen takia on von Bonsdorffin mukaan tärkeätä etsiä organisatorisia keinoja tukea ikääntyvien työntekijöiden työssä jaksamista. Selvää on myös, että työurat eivät pitene, jos ikääntyviin kohdistuvasta leimaavasta ikäsyrjinnästä ei päästä eroon.

– On syytä muistaa, että ikääntyvät ovat erittäin heterogeeninen ryhmä. Ikääntyessä yksilölliset erot terveydessä ja työkunnossa lisääntyvät. On 65-vuotiaita, jotka juoksevat maratoneja ja samanikäisiä tai paljon nuorempiakin, jotka eivät pääse sängystä ylös.

”Työntekijät tarvitsevat eläkeuudistuksesta tietoa enemmän – myös työantajan kautta. Työnantajan näkökulmasta eläkeasioista viestiminen kuuluisi hyvään ikäjohtamiseen.”

Tutkimuksessa kehitettiin ja pilotoitiin käytännön työkalu pohjustamaan ikääntyvien työntekijöiden eläkeaikaista työskentelyä.  Kyseessä on kehityskeskustelulomakkeen rinnalle tehty lisälomake, joka tehtiin yhteistyössä Työterveyslaitoksen kanssa.

– Työkalu valmistaa esimiestä ja työntekijää ottamaan puheeksi eläkeaikaisen työskentelyn. Lomakkeen avulla esimies tietää, millaiset asiat kutakin askarruttavat ja mitä seikkoja eläkeaikaista työskentelyä harkittaessa on syytä selvittää.

Lomakkeen osa-alueet ovat työssä jaksaminen, osaaminen ja vahvuudet, lopputyöura, eläkkeelle siirtyminen ja muut esiin nousevat asiat.

Von Bonsdorffin mukaan lomake voi olla työnantajalle strategisen henkilöstöjohtamisen väline, joka antaa mahdollisuuden varautua työvoiman tarpeeseen ja kartoittaa tulevia henkilöstöresursseja.

Työntekijät tarvitsevat lisää tietoa eläkeuudistuksesta

– Kun vuoden 2017 eläkeuudistus lanseerattiin, teksteistä ja keskustelusta huokui ajatus, että ihmiset olisivat kovin perillä uudistuksen sisällöstä ja vaikutuksista omiin vaihtoehtoihinsa. Eläkeasioita paljon tutkineena ajattelin, että niin ei välttämättä ole. Suomessa ei ole aiemmin totuttu hankkimaan tietoa, suunnittelemaan ja kantamaan vastuuta omasta eläkeprosessista, von Bonsdorff sanoo.

Tutkimukseen liitettiinkin kysely koskien eläkeuudistusta. Kyselyn mukaan yli 50-vuotiaat hoitajat tiesivät eläkeuudistuksesta varsin vaihtelevasti. Lisäksi he kokivat muutokset kielteisinä.

Parhaiten he tiesivät eläkeiän nostosta. Sen sijaan muista muutoksista, kuten osa-aikaeläkkeen ja superkarttuman poistumisesta, tiesi vain harva. Heikoiten tiedettiin työuraeläkkeestä.

Tulokset ovat linjassa Eläketurvakeskuksen vuonna 2018 toteuttaman tutkimuksen kanssa. Sen mukaan eläkeikää lähestyvät suomalaiset tuntevat eläkejärjestelmän kannustinpiirteet varsin vaihtelevasti.

– Eläkeuudistuskeskustelua on käyty pitkälti kansantalouden näkökulmasta. Rinnalle kaivattaisiin yksilöllisempää lähestymistapaa. Ikääntyvät työntekijät tarvitsevat erityisesti lisää tietoa eläkeuudistuksen tarjoamista vaihtoehdoista eläkkeelle jäämisen ja työssä jatkamisen kannalta, von Bonsdorff sanoo.

– Mikäli eläkeikää lähestyvät eivät tunne uudistuksen kannustinpiirteitä, niiden halutut vaikutukset jäävät vähäisiksi. Eniten työntekijät olivat saaneet tietoa mediasta. Heille pitäisi tarjota enemmän tietoa niin työpaikan kuin ammattijärjestön ja eläkekassan kautta. Työnantaja ei välttämättä koe velvollisuudekseen viestiä asiasta, mutta toisaalta sen voisi katsoa kuuluvan hyvään ikäjohtamiseen, luottamuksen lisäämiseen ja tulevien henkilöstöresurssien kartoittamiseen.

Mitä mieltä olit artikkelista?

Vastauksia kpl