Ulkonäkö pääomana työelämässä

Ulkonäköyhteiskunta – Ulkoinen olemus pääomana 2000-luvun Suomessa on tietokirja ulkonäön ja elämässä menestymisen välisestä yhteydestä.

”Eriarvoistava kohtelu ulkonäön perusteella on hyvin yleistä suomalaisessa työelämässä”, kertoo yksi teoksen kirjoittajista, väitöskirjatutkija Iida Kukkonen, jonka käsikirjoitustyötä Työsuojelurahasto on tukenut stipendillä.

”Ulkonäkösyrjintä kietoutuu muihin syrjinnän muotoihin, kuten sukupuoleen, ikään, etnisyyteen ja seksuaalisuuteen perustuvaan syrjintään”, hän lisää.

Ulkonäöstä hyötyminen käy käsi kädessä sen kanssa, että sopii tiettyyn malliin.

Ulkonäköyhteiskunta perustuu Turun yliopiston taloussosiologien tutkijaryhmän vuosina 2016-2018 toteuttamaan laajaan tutkimusprojektiin, jossa kerättiin muun muassa Suomen väestöä edustava kysely.

”Ulkonäköön liittyvä julkinen keskustelu on aika yksioikoista, eikä välttämättä hedelmällistä. Päätimme tutkimuksen päätyttyä kirjoittaa suurelle yleisölle suunnatun tietokirjan, sillä soisimme näkevämme asiasta paljon laajempaa yhteiskunnallista keskustelua”, Kukkonen taustoittaa.

Haussa: tiettyyn muottiin sopiva ammattilainen

Kauneus ja komeus – tai attraktiivisuus, kuten Kukkonen asian ilmaisee – ei aina ole etu työmarkkinoilla. Kukkosen mukaan useilla aloilla pärjää parhaiten näyttämällä tavalliselta, tai asiantuntevalta.

”Ulkonäkö vaikuttaa tutkitusti palkkaukseen, työuralla etenemiseen ja työn saamiseen. Ulkonäöstä hyötyminen käy käsi kädessä sen kanssa, että sopii tiettyyn malliin: ihmisten usein tiedostamattomiin ajatuksiin siitä, millainen ihminen on tehtävään sopivin. Eri aloilla on eri kriteerit sille, mikä on tavoiteltavaa”, Kukkonen kertoo.

Liian nuoren näköinen tietotyöntekijä ei esimerkiksi välttämättä etene johtavaan asemaan, vaikka meriitit olisivat kunnossa ja työvuosiakin takana paljon. Samoin hyvässä kunnossa oleva, riuska mutta ylipainoinen sairaanhoitaja voi kokea syrjintää työhönotossa, jos rekrytoija mieltää hoikkuuden olevan edellytys fyysisessä työssä pärjäämiselle.

”En usko ihmisten luontaisesti suosivan vaikkapa hoikempaa ihmistä työhönottotilanteessa. Yhteiskunnassamme lihavuus on kuitenkin hyvin stigmatisoitua, ja se voi luoda tiedostamattomia oletuksia. Rekrytoijien olisi hyvä kyseenalaistaa omia ajatuksiaan: pohtia, että miksiköhän ajattelin hoikemman työnhakijan hoitavan työt paremmin kuin isokokoisemman hakijan?” Kukkonen ehdottaa.

Saako ulkonäöstä hyötyä töissä?

Ulkonäköyhteiskunta-tietokirjassa paneudutaan ulkonäön merkitykseen niin yksityiselämässä kuin töissäkin. Työelämää käsittelevät luvut ovat joko kokonaan tai osittain Kukkosen käsialaa. Aihepiiri on Kukkoselle hyvin tuttu, sillä hän työstää myös parhaillaan väitöskirjaa ulkonäköön liittyvästä eriarvoisuudesta suomalaisessa työelämässä.

Se, saako ulkonäköään hyödyntää urallaan etenemiseen on Kukkosen mukaan monitahoinen kysymys. Jos ihminen työskentelee alalla, jossa tulot ovat tuloksista kiinni – esimerkiksi provisiopalkkaisena myyjänä – on ulkonäöstä hyötyminen monen mielestä täysin hyväksyttävää.

Todellisuudessa miehet hyötyvät ulkonäöstään työelämässä yhtä usein tai jopa useammin kuin naiset.

Mikäli ihminen sen sijaan pyrkii hyötymään ulkonäöstään esimerkiksi rekrytointitilanteessa tai palkkaneuvottelussa, muuttuu ääni kellossa.

”Ulkonäöstä hyötyminen osoittautui sukupuolittuneeksi kysymykseksi. Tutkimuksen mukaan naisten oletetaan panostavan ulkonäköönsä töissä, mutta siitä hyötymiseen suhtaudutaan huomattavasti kielteisemmin kuin miesten vastaavaan”, Kukkonen huomauttaa.

”Monien oli vaikea edes kuvitella miesten ulkonäön vaikuttavan työnsaantiin tai urakehitykseen. Todellisuudessa miehet hyötyvät ulkonäöstään työelämässä yhtä usein tai jopa useammin kuin naiset”, hän jatkaa.

Ulkonäkösyrjinnästä eroon

Kukkonen muistuttaa, että liki jokaisella alalla on kirjoittamattomia sääntöjä siitä, millainen ulkonäkö on toivottavaa.

”Uskoakseni ulkonäön perusteella rekrytointi on harvoin organisaationkaan kannalta järkevää. Osa syrjinnästä on varmasti tahatonta, alitajuista. Asian tiedostaminen on ensimmäinen askel siihen, että voidaan yhdessä rakentaa tapoja ulkonäkösyrjinnän kitkemiseksi pois työyhteisöstä”, Kukkonen tähdentää.

Mikäli ulkonäkösyrjintä halutaan nostaa työyhteisössä pöydälle, on Kukkosella konkreettinen vinkki: valokuvakielto työpaikkahakemuksiin.

”Organisaatioiden kannattaisi selvästi viestiä toivovansa hakemuksia ilman valokuvia, sillä rekrytointipäätökset tehdään pätevyyden, eikä ulkonäön perusteella”, hän suosittelee.

Työyhteisöjen tietoisuuden kasvattamisen ohella Kukkonen toivoisi lainsäädäntöön selkeää ulkonäkösyrjinnän kieltoa.

”Työsyrjintään sovellettava yhdenvertaisuuslaki ei yksiselitteisesti kiellä ulkonäköön perustuvaa syrjintää. Näkisin mielelläni lakia muutettavan niin, että ulkonäköön liittyvä syrjintä olisi eksplisiittisesti määriteltyä ja kiellettyä. Tällöin pelisäännöt olisivat selvät niin työnantajille kuin työntekijöillekin”, Kukkonen pohtii.