Teija Suorsa-Salonen (vas.), Anita Kaitainen, Maaret Ollila ja Leena Ollila tietävät, että vuorovaikutuksessa on tärkeätä syvällinen kuuntelemisen taito – pelkkä kuuleminen ei riitä.

Työhyvinvointi

• 11.12.2017

Vanhustyössä kuullaan, kuunnellaan ja tullaan kuulluiksi

Hausjärven kunnan vanhuspalveluissa kehitettiin tasavertaista vuoropuhelua. Jokainen saa äänensä kuuluviin mutta ei mestaroi vaan myös kuulee ja kuuntelee erilaisia näkemyksiä. Moniäänisyys hyödyttää työn kehittämistä sekä heijastuu työhyvinvointiin ja asiakaspalvelun kuulemiskulttuuriin ja laatuun.

Mitä työyhteisön avoin ja osallistava vuorovaikutuskulttuuri konkreettisesti tarkoittaisi? Kuule, kuuntele, tule kuulluksi, kiteytti kotipalveluohjaaja Leena Ollila kehittämishankkeen ensimmäisellä tapaamiskerralla. Kukutuku oli oleva henkilöstölähtöisen oppimisprosessin nimi.

Nimeä väänneltiin vitsaillen – tuku tuku (lampaitani) – ja päätöstilaisuudessa puolentoista vuoden kuluttua saavutetun me-hengen vallitessa nautittiin täytekakkua, joka oli muotoiltu lampaan malliin.

Toimintakulttuurin turbulenssiin tukea

Vuoden 2013 vanhuspalvelulaki käynnisti kunnissa pitkälle tulevaisuuteen suuntautuvia palvelukokonaisuuksien arvioita ja palveluprosessien muutoksia. Niin myös Hausjärven vanhuspalveluissa oltiin monin tavoin uuden toimintakulttuurin edessä, mikä vaati ja vaatii edelleen paljon sekä johtamiselta että työntekijöiltä.

– Mitä tarkoittaa asiakkaan aseman näkyväksi tekeminen? Mitä merkitsee muutos laitosyksiköstä asumispalveluyksiköksi, kun aiemmin olemme toimineet organisaation ehdoilla ja nyt toimimme asiakkaan ehdoilla hänen kotonaan? Kenen ääntä ja tarvetta olemme kuunnelleet: omaisen hätää, pelkoa ja ahdistusta vai vanhan ihmisen ääntä ja tarpeita? peruspalvelujohtaja Teija Suorsa-Salonen listaa esimerkkejä.

Suorsa-Salosen mukaan tarvittiin uusia keinoja ja toimintatapoja työn tekemiseen, työn kehittämiseen ja työssä jaksamiseen. Muutostyön ja esimiestyön tueksi osa henkilöstöstä oli osallistunut erilaisiin koulutuksiin ja kehittämistyöhön, mutta pitkäjänteistä, kokoavaa ja kaikkia osallistavaa kehittämistyötä ei ollut toteutettu.

”Henkilöstö tarvitsee keskustelufoorumeita, joissa on mahdollisuus puhua työstä.”

Työntekijät luovat uuden tiedon itse

Hanke sai työyhteisön kehittämisavustusta Työsuojelurahastolta. Osallistujia oli noin 70 kolmesta vanhuspalvelun yksiköstä. Työpajoja järjestettiin 27. Hankkeeseen liittyen mutta omakustanteisesti myös esimiehille järjestettiin omat Kukutuku-työpajansa.

Lähihoitaja Maaret Ollila työskentelee Helmikodissa. Vielä hankkeen alkaessa työpaikka oli laitosyksikkö mutta muuttui pian tehostetun palveluasumisen yksiköksi.

– Kun terveyskeskus lähti yksiköstä pois, asiat tuntuivat olevan alkuun hieman levällään: mitä tehdään ja miten? Miten otamme asukkaat ja omaiset huomioon uudessa tilanteessa, kun teemme työtä asiakkaiden kotona, emme laitoksessa? Tarvitsimme muuttuneeseen arkeen uusia eväitä.  Odotukset olivat korkealla, Ollila kertoo.

Henkilöstölähtöisessä kehittämisprosessissa työntekijöihin ei kaadettu tietoa ulkopuolelta vaan he tuottivat oman tiedon ja kokemuksen kautta uutta tietoa ja uusia toimintatapoja itse. Maaret Ollila kertoo, että Helmikodin työyhteisö loi pelisäännöt, jotka kiteytyvät yksikön ilmoitustaulun huoneentaulussa.

Välillä voi katsoa myös peiliin ja miettiä omaa tapaansa olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Maaret Ollila (vas.), Anita Kaitainen, Leena Ollila ja Teija Suorsa-Salonen näyttävät mallia.

Välillä voi katsoa myös peiliin ja miettiä omaa tapaansa olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Maaret Ollila (vas.), Anita Kaitainen, Leena Ollila ja Teija Suorsa-Salonen näyttävät mallia.

Rintamalinjat kaatuivat

Kotisairaanhoitaja Anita Kaitainen työskentelee tiiminvetäjänä kotihoidossa. Yksikköön oli yhdistetty toiminnallisesti kaksi organisaatiota: kunnan kotipalvelu ja Riihimäen seudun terveyskeskuksen kotisairaanhoito. Työkuva oli muuttunut kokonaan, ja tiimiytymisessä oli muitakin muutoksia.

– Tuntui, että käymistilan takia tiimit olivat aivan rikki. Oli erittäin hyvä, että saatiin tällainen Kukutuku, joka tarttui vuorovaikutuksen kehittämiseen ja työhyvinvointiin. Jokainen sai äänensä kuuluviin, Kaitainen kertoo.

Tosin heti alusta kaikki eivät lähteneet niin innokkaina mukaan.: istuttiin vahvasti omissa asemissa eri puolilla huonetta, mutta lopulta rintamalinjat olivat kaatuneet.

Myös kotipalveluohjaaja Leena Ollila kertoo, että ensin oltiin hieman kysymysmerkkinä sen suhteen, mitä hankkeesta voi muotoutua. Tiimien yhdistymiset ja työkuvioiden muutokset olivat isoja asioita käsiteltäväksi mutta myös kovaääninen tapa tehdä työtä – ei asiakaskohteessa vaan tiimien välillä etenkin aamun työnjaossa.

– Hanke kehitti ja rauhoitti kommunikointia, Leena Ollila sanoo.

Anita Kaitainen kertoo samasta rauhoittumisesta.

– Kun tullaan seitsemäksi töihin, nykyään saadaan sovituksi ilman kauheata metakkaa ja sählinkiä, kuka kenetkin hoitaa, Kaitainen kertoo.

”Me teemme yhdessä työtä. Se on tullut minulle tärkeäksi.”

Työtunteet tarvitsevat käsittelyä

– Ihmisten kanssa työskentelyyn liittyy hirveän paljon tunteita: niin asiakkaita, omaisia kuin työtovereita kohtaan. Säännölliset tapaamiset olivat tärkeitä, kun oli luvalla varattu aikaa puhumiseen ja kuuntelemiseen. Henkilöstö tarvitsee keskustelufoorumeita, joissa on mahdollisuus puhua työstä, kuulla toisten kokemuksia ja ajatuksia sekä uskaltautua ilmaisemaan omia tuntojaan, perusturvajohtaja Teija Suorsa-Salonen sanoo.

Kotisairaanhoitaja Anita Kaitainen pitää tärkeänä, että prosessissa pääsi tutustumaan myös palveluasumiseen, sen työntekijöihin ja johtoportaaseen.

– Tuli tunne, että Hausjärven vanhuspalvelu on yhtä: me teemme yhdessä työtä. Se on tullut minulle tärkeäksi, Kaitainen sanoo.

– Me-henki ilmeni yhteisessä päätöstilaisuudessa. Me olimme kaikki yhtä siellä. Työntekijät arvostivat kovasti myös perusturvajohtajan osallistumista kehittämishankkeeseen, Maaret Ollila sanoo.

Hausjärven kunta jatkaa kehittämistä koko kunnan tasolla niin ikään henkilöstölähtöisessä Hausbändi-hankkeessa (TSR 117165).

– Periksi ei voi antaa. Sytykkeitä muutokseen tarvitaan, ja meidän täytyy mahdollistaa kohtaamisia, jotka vievät asioita eteenpäin, Teija Suorsa-Salonen sanoo.